IRC-Galleria

Isä laski kätensä olkapäälleni ja sanoi: -pärjäile..
Ynähdin jotain ja odotin että isä käveli pois huoneesta. Huokaisin ja laskin tyynyn sängylleni. Laahustin toisella puolella huonettani olevan työpöydän ääreen ja painoin vanhan pöytätietokoneeni päälle, Kirjoitin salasanan ja odotin että se käynnistyisi. Klikkasin internet kuvaketta ja avasin hakukoneen. Olin kuullut että tätini asuu Oxfordissa, joten hain kaupungin nimen. Menin kuvahakuun ja suurimmassa osassa kuvista komeili vanha ja pramean näköine Oxfordin yliopisto. No ainakin siellä olisi hyvä yliopisto, kai. Mutta itse satuin olemaan vasta yläasteella joten yliopistoon olisi vielä muutama vuosi aikaa. Yritin hakea millainen tuleva kouluni olisi, mutta peruskouluista tai yläasteista ei tullut mitään tuloksia. Harmi siinä mielessä että nyt minulla ei ole mitään tietoa millaiseen kouluun joutuisin. Suljin internet sivun ja sammutin tietokoneen. Kiipesin tuolille saadakseni vanhan matkalaukkuni kaapin päältä. Istuin lattialle ja aloin tutkia sen mahdollista jämä sisältöä. En ollut käyttänyt sitä vuosiin ja siinä oli vieläkin tarra siltä lennolta jolloin olimme ollut neljä vuotta sitten koko perhe Espanjassa. Niin, sellaisia matkoja ei enää ikinä tulisi. Sitä ajatellessani huomasin kuinka kyynel vierähti poskeltani matolle, sitä seurasi kolme muuta pisaraa kunnes pyyhin silmäni ja nousin nopeasti ylös. Avasin kaapin ja aloin kerätä vaatteitani. Sulloin kaiken mikä pieneen matkalaukkuuni mahtui ja yritin saada sen kiinni. Sen kulunut pinta pullotti uhkaavasti kun yritin saada laukun kiinni. Sitten kuului vain repeävän kankaan ääni ja tajusin laukkuni vetoketjun irronneen kankaasta.
-Ei! Ei nyt kun olisin juuri tarvinnut tätä!, kirosin huonoa tuuriani.
Aloin etsiä lompakkoani. Kun löysin sen sain huokaista helpotuksesta, rahaa oli juuri ja juuri tarpeeksi uuteen matkalaukkuun. Kiiruhdin alakertaan ja kerroin isälle tapahtuneesta ja että olisin menossa ostamaan uuden laukun. Vedin kengät jalkaan ja heitin käsilaukkuni olalleni ja jlähdin juoksemaan bussipysäkille. Nyt jos myöhästyisin bussista seuraava tulisi puolentunnin päästä enkä halua odottaa niin pitkään. Olin varmaan kahdenkymmenen metrin päästä bussipysäkistä kun bussi jo kaasuttaa kulman takaa. Juoksen niin kovaa kuin pystyn ja ehdin viimetipassa pysäkille ja pysäytin bussin. Maksoin lippuni ja kävelin hengästyneenä vapaalle paikalle. Lysähdin penkille ja huokaisin helpotuksesta.