Tahtoisin selvittää sen mitä päässäni liikkuu. Ei se oo niin yksinkertaista olla perillä itekään kaikesta mitä tuntee. No,voihan se toisille olla, mut ei ainakaan mulle. Eikä ainakaan nyt! Oishan tuota sairaslomaa vielä jäljellä nii pitäs varmaan käydä jossain tai tehä jotain et vois unohtaa kaiken muun. Miks sitä pitää miettiä niin kauheesti kaikkea? Ja miks ihmismieli on tällanen? Kun luulee kaiken olevan hyvin ja olevansa onnellinen näin tässä elämässä niin sit yhtäkkiä kaikki voikin muuttua ihan toiseksi. Ettei enää tiedäkään mitä itse tahtoo ja tuntee. Sitten vaan hukuttaa kaiken sisälleen eikä voi puhua toisille mistään mitään kun ei itsekään tiedä mitä pitää sanoa. Itse se on kai selvitettävä. Ei sitä kukaan voi toisen puolesta tehdä. Helpottais ko joku vähä auttais mut se ei oo mahdollista. Tahtois kadota edes hetkeksi tästä kaikesta.