lukuisat asiat vaikuttavat hehkuisilta.
silmät voi olla kuin krokotiilin, kuin krokotiilin vanha henki laskeutuisi minuun ja itkisi kyynelei; mitä kyynelei ne on.
kun näen sen, kun näen veden ja sen eläimen, tiedän että mä olen sulautuja, kiihollinen pehmolelu.
sen tarkoitus on hukuttaa minut maailman sieluun.
jossain katseessa, huhhuh, voi vapautua
ja siksi me keräämmekin kärsimystä että sateenkaari
jotta suru 30 vuoden kuluttua tekee meistä sadepisaroita
molekyyli siellä, molekyyli täällä, tieteellinen pato ja sitten sato
taidan rakastaa
häntä
ja
jonain hetkinä planeetta on harmoniassa kun eihän kyyneleissä ole epäpuhtauksia ollenkaan
pihtaukset unohtuu ja minä tiedän sinussa minut. sinä tiedän minussa minut. ja näillä yhteisillä linjoilla pikku kalaset ja tulituulet parahtelevat yhdessä. parantelevat yhdessä.
yksin
jee