On ihan sekava olo. Tunteet vaihtelee älyttömän onnellisesta tuskaillisen surulliseen. ja kun elää elämää 100pros tunteella ja vaan vähän järjellä, niin. Argh.
Ilon aiheita:
Sain varattua vihkijän 12.7.08 klo 13. sain ostettua vihkisormuksen.
Surun aiheita:
Meidän rakas Zero vanhus pitäs viedä piikille. Ei pysty. Oon saanut itku kohtauksia töissä työkavereiden edessä. eivät varmana ymmärrä. Miten joku itkee koiraansa... Tänään sain jo kasattua voimat niin että patistin kultsin soittamaan elänlääkäriin. mutta se oli mennyt jo kiinni ja ei saatu aikaa. Olen tässä rukoillut että jos tässä maailman kaikkeudessa sittenkin on Jumala, niin antais Zeron vaan nukkua pois. Koskee se silti ihan vitusti, mutta ei tarvis viedä piikille.
Sattuu.