sammuin siinä samassa hetkessä kun puhelimestani loppui virta,
olimme kummatkin eläneet rankan illan.
Kotiin päästyäni ja puhelimeni herätettyäni, tajusin,
että kuinka monelta pahalta katseelta ja mieleltä,
olisi voinut voinut selvitä jos olisi mennyt karkkilasta suoraan kotiin.
Kuinka paljon sillä kaikella, pystyi itseäänkin satuttamaan?
Sitä voin nyt jäädä käsi kädessä pahan olon kanssa miettimään.
Kiitos Karkkila, oli kivaa näin pitkästä aikaa, mutta teidän kaikkien onneksi,
minun ei tarvitse taas aikoihin tulla sinne!
Ja sinä, joka silmilläsi olet minut jo monesti tappanut,
voisitko joskus sulkea silmäsi ja yrittää olla viemättä kaikkia mahdollisuuksiani onnistumisesta.
Peitän kaiken olemalla ilkeä ja sotkemalla jopa omatkin päiväni.
Kyllä, Emmi negistelee.