vaikken ole aikuiseksi kasvanut
Ja lapsen uskossani aina oikein teen
Sinä jaksat minulle nauraa vaikka itseäni säälinkin
Ja maailman murjomana vannon kostoa
Vieläkään en aio luovuttaa
En milloinkaan, milloinkaan
Haaveeni ovat suuria satuja,
tarinoita huomisen hienoista hetkistä
Sinä satuihin uskot ja ne heräävät henkiin.
Haaveeni ovat suuria satuja,
tarinoita tulevista totuuden hetkistä
Sinä satuihin uskot ja ne heräävät henkiin
Sinä parannat haavani öisin,
kun kiihkoni on minut raadellut
Ja pahanolon puukko kaivaa rintaani
Sinä hyväksyt minut silti,
vaikken ole puoliksikaan sellainen,
josta kuvan piirsit päiväkirjan sivuille
(Suuria satuja)
*
*
*
*
Niin kovin kaunista
valo leikkii hiuksilla
ja meren suolasta
Vielä jälkiä iholla
minä tiedän että kauneus saattaa järjen sumentaa
Eikä jalat kanna pakoon vaikka kuinka komentaa
sinä katselit taivasta hetken ja sanoit ettei ne kaipaa meitä
tähän olis ihanaa nukahtaa
Minä sormella kirjoitin selkääsi lauseen
ja toivoin että sen korvaani kuiskaat
ja hetkessä muun voin unohtaa
Kuka tätä rantaa keinuttaa
hiekan seassa
katkenneita kaisloja
kuin valkokankaalla
tää hetki tuntuu aidolta
(Kuka tätä rantaa keinuttaa)