Minulla ollut monta hyvää päivää, selvänäkin. Tänäänkin ollut iloinen, vaikkakin väsynyt, kun en ole nukkunut moneen päivään. Mutta nyt kun tiedämme rakkaani kanssa, että olemme koko maailman pohjasakkaa, ongelmia, mielipahaa ja ties mitä kauheuksia aiheuttavia paskimmista paskimpia kusipäitä, mieli on hieman maassa... Olen kai vain myöskin maailman tyhmin ihminen, kun en edes ole itse huomannut tekeväni pahaa rakkaimmille ystävilleni, aiheuttavani pään vaivaa omilla tekemisillämme. Ja olevani kaikkea edellä mainittua paskaa.
Tiedämmepähän vastedes olla menemättä, tekemättä ja sanomatta yhtään minnekkään/mitään, ettemme aiheuta kenellekkään minkäänlaista harmia.
Sen verran nyt liikun, että menen todella surullisen rakkaani viereen makoilemaan sänkyyn. Siinäpä vasta maailman ihanin ihminen. Maailman kenties ihanin paskamaisin ihminen. Maailman surullisin ja vihaisin ihminen...
En tiedä. On kyllä niin tyhjä mieli, kaiken kämpässä edestakaisin itkien ja purkaen seilauksen jälkeen. Nyt sänkyyn, kenties nukahtaisinkin. Kenties huomenna herään hyvin mielin.
PRKL, unohdin tyystin ruuan laitonkin tässä tuskailessani Mikan kanssa. Täytyyhän se kultakin ruokkia...