Ennen eilistä tiesin, että minulla on sukulaisia Kanadassa. He olivat kuitenkin vain jotain ihmisiä jossain. Eiliseen asti.
"Tahotko lähtee ravintolaan syömään? Kanadalaisten kans." "No, mikä ettei."
Ravintolassa oli Nestori Ojalan ja Martta Järvenpään jälkeläisiä neljässä sukupolvessa ja kahdelta mantereelta noin 70 henkeä. Kanadalaisia (siis Kanadan suomalaisia) 17 henkeä.
Myöhemmin erään paikallisen sukulaiseni puutarhassa juttelin ja nauroin "uusien" pikkuserkkujeni kanssa kahdella kielellä.
Kuvia. Sähköpostiosoitteiden vaihtoa.
Nyt ihmisillä on kasvot. He ovat oikeasti konkreettisesti olemassa, eivätkä vain "jossain".
Eilinen oli todella hieno päivä.