tuli tässä uskonnon koetta varten lukiessa mieleen, että miksi uskonto joka on kestänyt vainot jo antiikin Rooman aikaan, yhtäkkiä murenisi nyt?
Kristinuskoa ei tuhonnut Marxkaan, vaikka yritys oli hyvä...
Elämme uskonnonvapauden aikaa, saa kuulua mihin tahansa kirkkoon, tai olla kuulumatta mihinkään, kuten Marx uskonnonvapauden käsitti... Ristiriitaista mutta totta, juuri näinä aikoina ihmiset näkevät kirkon olevan heikoilla..
Mutta eihän satoja vuosia pystyssä ollut linnakaan romahda hetkessä.. Murenee ehkä pikkuhiljaa, mutta korjaustyötä tehdään. En usko, että kirkolla menee huonosti..
Sekin on muuten käsittämätöntä, että feministit ovat kristinuskoa vastaan. Tokihan kirkon kanta oli naispappeuteen pitkään kielteinen, mutta se vanhoillisuus on ollut lähtöisin ihmisestä, ei uskonnosta.
Raamatussa sanotaan aika selkeästi, että kaikki ovat jumalalle yhtä tärkeitä, kaikki ovat saman arvoisia! Alkukirkon aikaan naiset olivat kristillisessä toimessa ihan yhtä paljon mukana kuin mÃehetkin. Jossain vaiheessa maallinen vanhoillisuus iski uskonnonkin piiriin.
Enkä mä tässä sano, että hyväksyisin kaiken mitä kristillinen kirkko tekee, tai mitä raamatussa sanoaan. Raamattuhan ei ole suora jumalan sana, ihminen on erehtyväinen.. En siis usko ihmisiin, mutta uskon jumalaan.
Eriäviä mielipiteitä otetaan vastaan! Ja tämä ei ole mikään hyökkäys ateisteja vastaan. Itse olen sitä mieltä, että kaikilla on vapaus uskoa mitä haluaa.
Ehkä totuus onkin pohjimmiltaan subjektiivista?