IRC-Galleria

RistiriitaTorstai 18.03.2010 20:48

Moi. Mulle iski tarve kirjoittaa tämmöstä hömppää, ja tuumin että voisin jakaa sen kanssanne!


Karkealla äänellä pääni sisällä on nimittäin pakonomainen tarve yrittää pukea kaikki maan ja taivaan väliltä, käsitteelliseen, sanalliseen muotoon. "Kasperi, kaikki ympärilläsi on vitun kaunista, tsiigaa!" No niin on! Mutta on sääli, että sitä tarvitsee
ajatella erikseen 'ääneen'. Tai "kassu, oot vittuuntunut ihan turhaan". Jep, mutta olisin paljon rauhallisempi, jos vaan jättäisit minut rauhaan! jne... päähäni siis tupsahtelee jatkuvasti ihan vitun
urpoja ajatuksia, ja minun on vaikeaa hyväksyä, että ne ovat omiani. :D Jos vain voisin haastaa tämän päänsisäisen
ääneni kaksintaisteluun, tekisin sen välittömästi, ja repisin tämän vittumaisen mulkun (ego?) kappaleiksi. Toisaalta, jos en välittäisi
tästä äänestä, niin eikö se hiljenisi itsestään? Välillä jopa nauran sille kovaan ääneen, kun saavutan mielentilan, jossa totean
kaikki ajatukseni ja egoni luomat "ongelmat" joita ei tosiasiassa ole edes olemassa, niin naurettaviksi, että meinaan nauraa itseni
hengiltä. MITEN OLEN VOINUT OLLA NÄIN SOKEA! Sitten taas, jonkin ajan päästä huomaan olevani taas lähtöpisteessä, jossa tämä samainen ääni jälleen tympii minua suunnattomasti. Voi kuinka haluaisinkaan päästää irti! "... päästää irti mistä? anna olla vaan! ...", pyristelee ääni pääni sisällä, joka sai jälleen uuden tekosyyn sanoa jotain. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Entistä huvittavamman asiasta tekee se, että tämä kyseinen ääni pääni sisällä yrittää jatkuvasti todistaa itselleen, että sillä ei ole mitään syytä olla hiljenemättä! Toisin sanoen, kuulen usein päässäni ajatuksen "Haluaisin, että ääni pääni sisällä hiljenisi". Ja tämän ajatus luonnollisesti ilmenee "äänenä" pääni sisällä. *naurua*
Kuinka ironista! Kuinka ristiriitaista! Taidankin olla aikamoinen ristiriita koko sälli!

Ristiriitaa päässäni ilmenee toki muutoinkin, kuin vain paradoksina sen suhteen, että ääni pääni sisällä sanoo haluavansa olla hiljaa.
Esitänpäs hassun, kuvitteellisen dialogin:


- Kassu "oikeamielinen": En niinkään välitä itsestäni, mutta haluan koko sydämestäni kaikille ympärilläni oleville ihmisille ja
eläimille mahdollisimman paljon hyvää.

- Kassu "väärämielinen": Kuolen nauruun... Myönnän rehellisesti, että elän tasan tarkkaan itseni takia, enkä kenenkään muun!
Se joka väittää että ajattelen ja teen väärin, on itse tekopyhä... Ihmiset ovat itsekkäitä olentoja, ja tässä pahassa maailmassa pärjää tasan se, joka on häikäilemättömin ja vahvin.

- Kassu "oikeamielinen": Oletpas sinä eksyksissä. Etkö ole jo huomannut, että tuollainen ajattelutapa ja sen mukainen toiminta loppujen lopuksi kostautuu vain sinulle itsellesi. Ihmiset eivät ole itsekkäitä ja pahoja olentoja, vaan ihmiset
ovat tietämättömiä. Ihmisen potentiaali on uskomaton, mutta on sääli, kuinka tietämättömyys estää meitä ilmentämästä potentiaaliamme, ja siten aiheuttaa kärsimystä. Katsohan peiliin. Kun katsot maailmaa, katsotko oikeasti pahaa maailmaa, vai peilaatko maailmasta omaa pahaa oloasi? Maailma näyttäytyy sinulle sellaisena kuin itse olet, etkä voi syyttää pahasta olostasi ketään muuta kuin itseäsi!

- Kassu "väärämielinen": Pahasta olostani? Sallinet minun nauraa! Väitän, että elän enemmän, kuin sinä, ystäväiseni, tulet koskaan elämään! Minä nimittäin tiedän, että syvällä sisimmässäsi, sinä olet tismalleen samanlainen kuin minä, mutta et vain myönnä sitä itsellesi. Uskottelemalla itsellesi, että haluat vain "kaikkien hyvää" etkä mitään muuta, kiellät luonnollisimmat ja aidoimmat halusi ja valehtelet itsellesi. Etkö usko? Noh... Kerrohan, ystäväiseni, jos esimerkiksi voittaisit lotossa, niin yrittäisikö ennemmin a) tehdä rahoilla elämästäsi mahdollisimman mukavaa, vaiko b) lahjoittaisit rahat hyväntekeväisyyteen? Jos noudattaisit vaihtoehtoa a, niin väitän, että olet tekopyhä.

- Kassu "oikeamielinen": Yrittäisin järjestää elämäni niin, ettei minun tarvitsisi enää tulevaisuudessa huolehtia raha-asioista, mutta varmasti lahjoittaisin pois kaiken ylimääräisen varallisuuden jota en itse tarvitse.

- Kassu "väärämielinen": Vainiin.. mihen sitten vedät tämän "tarvitsemisen" rajan? Jos todella, koko sydämestäsi haluaisit vain ja ainoastaan mahdollisimman paljon hyvää muille ja ymmärtäisit, että muiden onni on omakin onnesi, niin etkö samantien lahjoittaisi kaikkea omaisuuttasi hyväntekeväisyyteen, ja ryhtyisi vaikkapa munkiksi, sen sijaan että kulutat tälläkin hetkellä täyttä häkää luontoa ja maailman resursseja yleellisellä elämiselläsi? Minä väitän, että tässä raadollisessa maailmassa on pelkkä oikeus ja kohtuus ajatella itseään ennen muita, jollei sitten halua jäädä jalkoihin! On muutenkin vain ajan kysymys, milloin ihmisrotu tuhoaa itse itsensä tällä menolla.

Kassu "oikeamielinen": Se, että pyrkii saavuttamaan sellaisen vaurauden tason joka mahdollistaa onnellisen elämän, ei tarkoita sitä, etteikö muita tarvitse ajatella lainkaan! Kun omat asiat ovat kunnossa, on helpompi olla muitakin ihmisiä kohtaan ystävällinen ja oikeudenmukainen. Se, että haluan itselleni katon pään päälle, ja sen verran rahaa, että pysyn hengissä ja voin tehdä elämästäni mukavaa, ei tarkoita, että minun pitäisi olla häikäilemätön ja kylmä, ja tuntea vihaa muita ihmisiä kohtaan. Päinvastoin, haluan levittää ympärille rakkautta ja myötätuntoa, mutta se on hankalaa jollen koe omaa oloani tasapainoiseksi ja onnelliseksi!

Kassu "väärämielinen": Mielestäni olet edelleekin tekopyhä. Jos nimittäin olisit aidosti epäitsekäs, niin et tarvitsisi itsellesi yhtikäs
mitään, jotta voisit tuntea "rakkautta ja myötätuntoa" muita kohtaan. Millaista on sellainen "rakkaus ja myötätunto", joka vaatii ympärilleen jonkinnäköiset määrätyt olosuhteet voidakseen kukkia? Eikö sen pitäisi riittää, että olet ylipäätään elossa ja saat sen verran ravintoa että pysyt hengissä? Jos todella uskot olevasi hyväsydäminen ja oikeudenmukainen, miten voit elää tuollaista elämää, mitä parhaillaan vietät? Minä sanon, että ihminen joka mielummin käyttää rahansa alkoholiin, päihteisiin, play station -peleihin (:D) yms. yleellisyyksiin muiden ihmisten auttamisen sijaan, on ihminen jolla ei ole mitään varaa moralisoida ketään väärämielisyydestä. Katsohan sinne peiliin vaan! Itsekkäitä me olemme kummatkin, mutta minä olen sitä sentään rehellisesti!


Ja näin hämärtyivät oikeamielisyyden ja väärämielisyyden rajat! Jaksoiko joku lukea loppuun? Jos jaksoit, niin herättikö tämä sinussa ajatuksia? Jos herätti, niin kerro ihmeessä!




Ps. "Mieli on niin nerokkaan ovela ettei sitä voida pettää. Se on päättänyt elää, ja se elää niin kauan kuin sillä on pieninkin erä ravintoa. Niin kauan kuin ihminen erittelee itseään, jaottelee ja punnitsee hyvää ja pahaa, oikeata ja väärää, on hän itsepetokselle altis."

- Orvo Raippamaa

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.