IRC-Galleria

Tsiisus-vkln aiemmassa osassa käsittelin suomalaisten suurta taikauskoisuutta. Samalla sivusin sitä, onko ateismista tullut muoti-ilmiö, johon ihmiset haluavat kuulua ilmoittamalla etteivät usko Jumalaan / jumaliin, mutta kuitenkin uskovat henkiin, sillä niiden uskomista kohtaan ei kohdistu samanlaista painetta mitä jumaluskoon. Positiivisena juttuna eilen eräs tuttavani sanoikin uskovansa, vaikka sanoo yleisesti ettei usko.

Kuten siis epäilen, ateismi on tänä päivänä jonkinasteinen muoti-ilmiö, todistuuhan se suomalaisten suurella henki- ja taikauskoisuudella. Jostain syystä nimenomaan kristinuskon Jumalaa on vaikea uskoa. Onko käsite "Jumala" raiskattu kirkon toimesta tai ihmisten suissa niin pahasti, että se on muuttunut joksikin täysin absurdiksi asiaksi, johon vain naïvit uskovat?

Ateismi muoti-ilmiönä näkyy myös ryhmien paineina: ihmisten on hankala kertoa omasta uskonnollisuudestaan. Jos joku uskoo Jumalaan, hänen täytyy olla jollain tavalla tyhmä, hän on nolo ja hän ei näe faktoja. Jos uskoo henkiin, sieluihin, kuoleman jälkeiseen elämään tai jopa ufoihin, se on paljon hyväksyttävämpää mitä usko Jumalaan.

Miksi ihmeessä näin? Silloin, kun ateistit olivat vähemmistöä, uskonnottomuutta perusteltiin sillä, että Suomessa on sanan- ja uskonvapaus. Nyt, kun monien vuosien jälkeen ateismi alkaa olla ainakin jollain tasolla enemmistöä, uskovaiset kohtaavat painetta ja halveksuntaa. Eikö myös se, että uskoo, ole uskon- ja sananvapautta?

Lupaan nostaa hattua sellaiselle, joka uskaltaa avoimesti sanoa uskovansa. Eihän uskonto nyt välttämättä ole paha asia. Se, että joskus krisitinuskon takia on sodittu ja toiset ei-kristityt ovat kärsineet, ei tarkoita sitä että tämän päivän uskovainen haluaisi jonkin Raamatun kappaleen nojalla hyväksyttävästi hankkia itselleen orjan Afrikasta tai järjestää ristiretkiä naapurimaihin.

Myös sananvapaus on erittäin kiinnostavaa uskonnossa. Olen itse päättänyt olla vitsailematta uskonnollisista kysymyksistä, sillä monille uskonto on kuitenkin tärkeä arvo, myös niille jotka eivät varsinaisesti koe edes uskovansa. Sananvapauden nimissä on menty muutenkin viime vuosina turhan pitkälle, esimerkiksi Muhammad-pilakuvat olivat oikeasti mauton tempaus. Islam kieltää kuvaamasta profeetta Muhammadia, mutta silti monet norjalais- ja tanskalaispilapiirtäjät ottivat islamin perustajan kohteekseen ja tekivät piirrustuksissaan tästä ja yleisestikin kaikista muslimeista julmia, vihamielisiä terroristeja. Pilakuvat julkaisseiden lehtien tahoilta julkaisua perusteltiin sananvapauden nimissä, mutta oikeasti kuvat tarkoitettiin ja valittiin vain levittämään ennakkoluuloja sekä vihaa muslimeja kohtaan. Piirtäjäthän olivat tarjonneet lehdille myös Jeesuksesta tehtyjä pilakuvia, mutta niitä ei koskaan julkaistu.

Loppujen lopuksi, onko se nyt niin järkyttävää jos joku uskoo? Ja mitä väliä, jos joku ei? Minun puolestani voi uskoa vaikka Pyhään Appelsiiniin jos niin haluaa, kunhan ei uskonsa takia tuomitse asioita liian rajusti eikä syyllisty rikoksiin.
Et voi koskaan (tai ainakaan tämänhetkisen maailmanlaajuisen tieteellisen tietämyksen perusteella) tietää, onko näkökulmasi oikea vai väärä. Miksi juuri oma mielipiteesi olisi toisia parempi ja juuri se oikea? Usko siihen mihin uskot tai ole uskomatta, mutta kunnioita myös toisten vakaumusta.

"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan." (Matt. 7:1-2)

Eilen startattu Tsiisus-vkl käsitteli ensimmäisessä, mahtavassa (sarkasmiako) osassaan kirkon sisäisiä ristiriitaisuuksia. Kirkkoon kuuluu vieläkin noin 78 % suomalaisista, mutta kyselyjen mukaan vain joka kolmas uskoo enää Jumalaan. Elämme siis jo varsin maallistuneessa ja ateististisessa yhteiskunnassa.

Vai elämmekö sittenkään? Reilut 20 % suomalaisista uskoo, että ufot ovat käyneet Suomessa. 15 % uskoo, että kuolleisiin ihmisiin voidaan saada yhteys meedion avulla. 11 % uskoo kummituksiin,18 % noituuteen. Henkiparannukseen uskoo 28 % kansasta ja telepatiaan (ajatustenlukuun) peräti lähes 40% suomalaisista! Sen lisäksi 10 % kansalaisista uskoo kädestä ennustamisen voivan oikeasti kertoa luotettavasti ennustettavan tulevaisuudesta. (lähde: Turun Sanomien arkisto)

Pari vuotta sitten Helsingin Sanomien tekemän tutkimuksen mukaan 2/3 suomalaisista uskoo jonkinlaiseen, kuolemanjälkeiseen elämään.

Eli loppujen lopuksi, ovatko ihmiset sittenkään niin ei-uskovaisia mitä annetaan ymmärtää? Tiedän oikeasti monen monen monia ihmisiä, jotka ovat sanoneet uskovansa henkiin/henkiolentoihin, mutta kokevat itsensä silti ateisteiksi eli eivät usko jumalolentoihin. Eikö jumalat ole samalla lailla henkiä ja henkiolentoja? Miksi niin monet uskovat sitten henkiin, muttei jumalhenkiin? Onko ateismista vain tehty jonkinlainen muoti-ilmiö, jota ihmiset haluavat seurata ryhmän paineen vuoksi ja täten ilmoittaa, etteivät usko Jumalaan? Ainakin se selittäisi, miksi niin monet uskovat henkiin, sillä paine olla uskomatta niihin ei ole yhtä suuri mitä Jumalan suhteen.

Eikä henkiin uskominen ole todellakaan ainoa asia, missä ihmisten taikauskoisuus näkyy. Horoskoopit kasvattavat vuosi toisensa jälkeen suosiotaan, 2001 tehdyn tutkimuksen mukaan 54 % eurooppalaisista pitääkin astrologiaa (tähdistä ja niiden liikkeistä pohjautuvaa ennustamista, johon horoskoopitkin perustuvat) aivan oikeana tieteenä. On myös arveltu, että nykyisin järjettömän suositut Harry Potterit, Twilightit ynnä muu fantasiakirjallisuus ja fantasiaelokuvatuotanto näkyisi jonkinlaisena mystisyyden, taikauskon kaipuuna maallistuvassa maailmassa.

Monet perustelevat esimerkiksi horoskooppien tai fantasian lukemista sillä, että tieteellinen maailmankuva kuolevaisesta ihmisestä ja taiattomasta maailmasta tuntuu tylsältä ja mielikuvituksettomalta. Pitääkö joku muka oikeasti tylsänä esimerkiksi sitä, että maailmankaikkeudessa on nähtävästi ainakin 70.000 triljoonaa tähteä, joista vasta yhden tähden aurinkokunta on saatu kartoitettua jotenkuten? Mitä kaikkea voikaan olla vielä luvassa, kun tietoa tulee lisää. Eikö tieteen saavutukset pitäisi nähdä mahdollisuuksina eikä ovia sulkevina, tylsinä mielikuvituksen esteinä? Eikö juuri se ole mielikuvituksetonta, että kaikkialle tarvitaan aina lohikäärmeitä ja noitia ennen kuin se on mielenkiintoista?

Toisaalta ihmisen taikauskoisuudelle on löydetty paljon selityksiäkin. On pystytty todistamaan, ettei koulutuksella ole kovinkaan suurta vaikutusta ihmisen taikauskoisuuteen. Yhtä hyvin peruskoulusta suoraan töihin mennyt roudari kuin yliopistotasoinen kirurgikin voivat olla taikaukoisia. Ihmisen mieli on aikoinaan varautunut sattumiin, sillä elämä savannilla, ihmisen kehityksen alkuaikoina, saattoi olla hyvinkin pienestä kiinni. Vaisto, intuitio, on siis ollut tarpeen, ja alunperin paljon merkittävämpi osa ihmisen toiminnasta on siihen perustunutkin. Usko johonkin yliluonnolliseen tulee siis jo geeneissä.

Niin jumaluskossa kuin taikauskossakaan on tuskin mitään pahaa, mutta ihmettelen vain, miksi ihmeessä niin monet uskovat kaikenlaisiin henkimaailman hommiin, mutteivät sitten esimerkiksi kristinuskon Jumalaan. Sanooko ihminen vain muodin vuoksi, ettei usko? Uskooko ihminen sittenkin?

Lisäystä: Tekstin ei siis ole tarkoitus luokata ketään ateistia kuin uskovaistakaan. En vain ymmärrä yksinkertaisesti, miksei voi sitten uskoa myös Jumalaan jos uskoo henkiin, itse kun en kumpiakaan pidä todennäköisinä. Tämänhetkisen maailmankatsomukseni mukaan käsite sielu on vain aivoissa tapahtuvia kemiallisia reaktioita, mutta toisaalta haluan pysyä avoimena kaikelle muullekin. Vai onko kyse siitä, että käsitteestä "Jumala" on tehty kirkon raiskaama kaupallinen yleisilmaisu jollekin valkopartaiselle ukolle, kun monet nuoret silti uskovat johonkin "korkeampaan voimaan"? Miksei tämä korkea voima siis voi olla Jumala?
Toivoin saavani siis vastauksia kysymyksiin
A) Miksi uskot (jos uskot) henkiin muttet Jumalaan? (yleisesti ottaen koko tekstin pointti)
B) Oletko kokenut henkikokemuksen? Jos väität niin tapahtuneen, niin millainen on mielenterveystilanteesi, elämäntilanteesi ja missä tilassa ollessasi kokemus tapahtui? On todistettu, että jos ihmisellä on esimerkiksi masentuneisuutta, ahdistuneisuutta ja / tai huono elämäntilanne, taikauskoisuus, henkikokemukset yms lisääntyvät merkittävästi. Voisiko sittenkin olla, että olet vain nähnyt / kokenut / kuullut jotain vain sen takia että halusit sitä niin kovasti?

Päätin nyt aloittaa jo torstaina ns Jeesus-viikonlopun. Eli nyt viikonlopun aikaisissa, tulevissa, mahtavissa ja muutenkin uber-suosituissa (sarkasmiako?) blogimerkinnöissäni käsittelen uskontoon liittyviä juttuja, joita olen miettinyt viime aikoina. Hmm. Saa nähdä mitä tuleman pitää vai pitääkö mitään.

Aloitan "sarjan" viime päivinä kohua herättäneellä kirkon nuortenmedian Älä alistu -sarjan puimisella. Kyseinen Älä alistu on siis Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (SLEY) Nuorisotyön, Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen (SEKL) Nuorten maailman, Opiskelija- ja Koululaislähetyksen (OPKO), Suomen Luther-säätiön, Suomen Raamattuopiston (SRO) Nuorisotynö sekä Patmos Lähetyssäätiön yhteistyössä Nuotta-nuortenmedian kanssa tekemä kristillinen kristillinen mediakampanja, joka sen tekijöiden mukaan on " tarkoitus on kannustaa nuoria rakentamaan arvomaailmansa Raamatun mukaisesti ja vastustamaan yhteiskunnallista painostusta."

Eräällä kampanjan videoista kerrotaan kaksikymppisen Annin (nimi muutettu) tarina, jossa teini-ikäisenä biseksuaaliksi itsensä tajunnut nuori nainen kertoo kääntyneensä heteroksi kristinuskon avulla.
"Rukoilin, että Jumala parantaisi minut tästä", Anni kertoo videolla.
"Jos joku murhaajakin pystyy tekee parannusta niin miksei joku homokin", hän toteaa videon loppupuolella.

Yleisestikin ottaen videon jälkeen jää kuva, että homous olisi synti, josta Jumala voi parantaa. Anni on yksi näistä, sillä hän ei ole enää vuosiin tuntenut vetoa naisiin rukoiltuaan parannusta Jumalalta. Kampanjan idea olisi kannustaa nuoria vastustamaan yhteiskunnallista painostusta. Varsinaisesti suoraan ei kuitenkaan sanota, mihin, mutta käy hyvin ilmi, että yhteiskunnallisella painostuksella tarkoitetaan esimerkiksi itsensä vapaata seksuaalista ilmaisua. Kaikki huipentuu homon rinnastus murhaajaan.

Suomi on tunnettu homofobisena maana lähes aina ja vasta viime vuosina homous on alkanut näkymään oikeasti hyväksyttävänä esimerkiksi keskusteluina homojen oikeuksista. Monille nuorille kaapista ulos tuleminen on yksi nuoruuden rankimmista kokemuksista, sillä siltikään Suomi ei ole (ainakaan vielä) suvaitsevaisuuden kärkimaita. Olisin aikoinaan jättänyt itsekin kertomatta omasta biseksuaalisuudestani jos olisin tiennyt, millaisen hälinän kertominen saa aikaan.

Hetkinen? Eikö juuri esimerkkitapaus Anni ole kieltänyt oman seksuaalisuutensa? Eikö juuri tämä ole yhteiskunnan paineeseen alistumista? "En olekaan bi, olen hetero kuten kaikki muutkin."

On suorastaan kummallista, että tuollaisia mielipiteitä esitetään vielä tänäkin päivänä. Eikö lokakuinen YLEn Homoilta opettanut mitään? Vai toisaalta pitäisikö koko kampanja jättää omaan arvoonsa, sillä valtiollinen evankelis-luterilainen kirkko on videon mielipiteistä irtisanoutunut? Ehkä Luther-säätiöt, Päivi Räsäset ynnä muut hihhulit pitäisi jättää omaan arvoonsa.

Se kesti kauan
Mutta tajusin viimein
Loppujen lopuksi
Olen aivan yhtä hyvä
Kuten sinäkin

Olen miettinyt kuinka jännää tämä elämä on. Emme ole koskaan turvassa. Oikeasti, emme koskaan. Et voi koskaan olla täysin varuillasi vaikka siihen että kadulla vastaantuleva sauvakävelijä puhkaisee silmäsi sauvoillaan. Et voi koskaan olla varma tuleeko seuraavan kulman takaa auto, joka taittaa sinut kolminkertaiseksi. Et voi koskaan tietää, oletko sittenkään yksin kävellessäsi pimeää katua, ehkäpä joku seuraa sinua kauempaa tai masturboi sinua katsellen läheisistä puskista käsin. Et voi olla koskaan tietää vaikka seuraavan kerran kotiin tullessasi löydät kaikki perheesi jäsenet kuolleina. Et voi koskaan olla aivan täysin varma ettetkö seuraavan puolen tunnin sisällä kuole johonkin yllättävään, piilevän taudin sairaskohtaukseen.

Et voi koskaan tietää onko tämä viimeinen päiväsi. Joten elä siis sen mukaisesti.

Hoh hoh kun on taas angst olo. Joten piristänpäs itseäni vitseillä, jotka kertovat... ITSESTÄNI! Narsismi <3

Mikä on Erkin lempilentokoneyhtiö?
- Blue1.
Mitä suklaata Erkki tykkää syödä?
- Fazerin sinistä.
Vaikka Erkin kännykkä on laadukas 3310, mitä siitä löytyy?
- Bluetooth.
Mitä ohjelmia Erkki katsoo televisiosta?
- Sinisen talon nallea ja Smurffeja.
Kenen kanssa Erkki viettää paljon aikaa?
- Sinin.
Mistä Erkki pitää talvessa?
- Sinisestä hetkestä.
Mitä musiikkia Erkki kuuntelee?
- Bluesia ja Smurffit vol -levyjä.
Mitä biisejä?
- Samuli Edelmann - Sininen sointu
- Eiffel 65 - Blue
- Blue - You Make Me Wanna
- Chris Rea - Blue Morning In The Rain
- Jukka Kuoppamäki - Sininen ja valkoinen
- Katri Helena - Sininen uni
Erkin rahatilanne?
- 20 euron seteleitä löytyy.
Onko Erkki siisti?
- Erkillä siivous sujuu.
Mies istuu pakettiautossa Kuopion Linnanpellolla. Mitä tapahtuu. (huomaa piste)
- Erkki ryntää ovesta ulos, huitoo käsillään ja kysyy onko miehellä "ne pizzat".

eheheheheheheheh

Tämä siis siksi että tänään isken päähän (mustan)sinisen värin, viimeistä kertaa. Nyyh

Lumet ovat alkaneet sulamaan, aurinko paistaa kauniisti ja linnut laulavat.. nämä kaikkihan ovat tunnetusti kuukauden ihQutusbiisin merkkejä!

Noin 1,5 viikon pituisen Rautavaara-breikkini aikana ehdin miettimään enemmän tai vähemmän, mikä voisi olla sopiva kappale maaliskuun ihQutukseksi. The Voice ei paljastanut mitään kovin kummoista kappaleta, mutta kuukauden kovin biisi löytyikin Radio Keski-Suomen / Savon taajuuksilta! SIIS ISKELMÄÄ!

Maaliskuun ihQuin biisi on nimittäin Nylon Beatista tuttu Erin tuoreella julkaisullaan Vanha nainen hunningolla ! Sanoitukseltaan kappale on suorastaan nerokas. Pettäminenhän on tämän hetken in-juttu, joten kappale on ajankohtainen, etenkin tänä aikana kun mediassa on ollut paljon keskustelua ikääntyvän naisen seksuaalisuudesta ja blAAA ja sen lisäksi tämä jää soimaan kivasti päähän.

Jos sulta kesäpaikka puuttuu niin kätes yhteen lyö!

Siilinjärven työvoimatoimistosta ei kovin paljoa vaihtoehtoja kesätyölle löytynyt... PeeÄssää ja puhelinmyyntiä, ensimmäiseen hankala päästä hakijoiden paljouden takia ja jälkimmäisessä on omat riskinsä vaikka paikalla puhelinmyynnistä kertomassa ollut nainen vaikuttikin oikein mukavalta ja luotettavalta... Jälkimmäinen saattaa olla sitten se mihin haen töihin jos mitään yllättävää ei löydy.

Jim&Jillistä ei paikkaa valitettavasti irronnut, Seppälässä työpaikat kesälle oli jo täytetty.. Toivoa voi, että Siilinjärven ortodoksinen hautausmaa voisi tarjota työpaikan, ainakin toivoa olisi kun tuskin ei-ortodokseille paikkaa tulee...

Palkatkaas mut. ;) I NEED SOME €€€

Joskus koen olevani kuin lankakerä, jossa ei ole alkua eikä loppua. Rönsyilen joka suuntaan mutten koskaan pääse purkautumaan kunnolla.

Suureksi surukseni joudun ilmoittamaan ettei ensi perjantaille kaavaillut bileet onnistukaan. ;( Kaikki muu oli valmiina, mutta paikka niille muodostui ongelmaksi. Aluksi pippalot oli tarkoitus järjestää toisen niitä järjestäneen henkilön luona, mutta kun hänen luokseen ei onnistunutkaan useista syistä, yritimme toisen tuttavani luokse muttemme saaneet hänen kämppäänsä siistiksi viime viikonloppuna (eikä kyse ole mistään pikkusiivosta vaan kaatopaikasta, trust me) . Tämän jälkeen yritimme vielä saada joidenkin muiden ihmisten kämpille lähelle Kuopion keskustaa, mutteivät nekään onnistuneet...

Mitään tiloja emme lähde vuokraamaan, sillä en jaksa uskoa että joku olisi oikeasti ollut halukas maksamaan näistä ja myös poliisin paikalle tulon riski olisi ollut liian suuri.

Peruutus on näillä näkymin ainoa vaihtoehto. Olen todella harmissani että vaivalla suunniteltu tapahtuma on peruttava, mutta ainakin yritimme kaikkemme... Ehkä joskus toiste tämän järjestäminen onnistuu otollisemmilla ajoilla. ^^ Kiinnostustahan tätä kohtaan kuitenkin löytyi.
Pahoittelen jos peruutus sotki jonkun viikonloppusuunnitelmat tai jotain muuta vastaavaa.