IRC-Galleria

Monet suomalaiset vihaavat sisäministeriään. Sinällään minua jaksaa aina vain huvittaa, kuinka kristillidemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen pääsee yhä uudestaan otsikoihin mielipiteillään - ne ovat itse asiassa hyvin harvoin oikeasti ristiriidassa kirkon pohjimmaisten periaatteiden kanssa, eikä kenellekään luulisi enää tulevan yllätyksenä, millainen arvomaailma hänellä on.

En halua puolustaa Päiviä (minusta hän on itse asiassa monilta osin aika urpo), mutta haluan huomauttaa, että häntä ja hänen puoluettaan äänesti viimeisimmissä, täysin laillisissa eduskuntavaaleissa 118 453 äänioikeutettua henkilöitä. Päivi ei ole arvojensa kanssa yksin.

Minusta on sinällään hassua, ettei esimerkiksi Kuopion torin nurkilla Jumalan ilosanomaa kailottavaa Jeesus-naista, sammakkoennustajaa, skientologeja tai ufotutkija Rauni-Leena Luukonen-Kildettä siteerata mediassa läheskään yhtä usein kuin Räsästä, vaikka minusta näiden jutut ovat useimmiten samanlaista huuhaata. Ehkä Räsänen on heitä vaikutusvaltaisemmassa asemassa.

Toisaalta on lohduttavaa (tai sitten juuri päinvastoin, hyvin huolestuttavaa), että maailmalla on itse asiassa Räsästä paljon konservatiivisempia pahvipäitä paljon vaikutusvaltaisemmissa viroissa.

Hyvä esimerkki on George W. Bush - Yhdysvaltain presidenttinä kaksi nelivuotiskautta toiminut Bush lupasi hallita maataan kuin Jeesus sitä hallitsisi. Bushin kaudella maa ajautui maan kansalaisten oikeuksia ja yksityisyyttä polkeneeseen terrorismin vastaiseen sotaan ja velkaantui ennätyksellisesti. Bush loi kaudellaan ennakkoluuloja niin muita uskonnollisia ryhmiä kuin seksuaalivähemmistöjäkin kohtaan.

Yhdysvallat on maana mielenkiintoinen vastakohta Suomen politiikalle - meillä äänekästä uskovaista pidetään hulluna fundamentalistina, kun taas Amerikan mantereella paljastuminen ateistiksi tietää poliittisen uran loppua. Presidentti saa olla ruma, epäpätevä, kansalle entuudestaan lähes tuntematon, epäkarismaattinen ja vaikka tummaihoinenkin, kunhan maan ensimmäinen mies ei vain mene möläyttämään, ettei hän usko Jumalaan.

Minusta jokaisen maailmankatsomus on oma asia, muttei sitä kuuluisi sotkea politiikkaan, jonka pitäisi perustua varmennettuihin faktoihin. On ymmärrettävää, että Päivi Räsäsen "Raamatulla päähän" -argumentit herättävät useissa ihmisissä ärsytystä. Päivi Räsästä kohtaan antipatioita tunteville henkilöille haluan sanoa, että asiat voisivat kuitenkin olla paljon huonomminkin.

En yleensä erityisesti välitä kirjoittaa henkilökohtaisista asioistani nettiin, mutta nyt koen, että minun on se tehtävä. Olen kokenut elämässäni suurta vääryyttä vuosien saatossa, lähtien kaljuuntumisesta koulukiusaamiseen ja talousongelmista tyylitajuttomuuteen, mutta tällä hetkellä saatan olla elämäni suurimman kriisin ja huolenaiheen äärellä.

Uusissa Coca Cola -pulloissa ei ole minun nimeäni.

Okay, pystyn ymmärtämään sen, ettei Erikiä ole siellä. Eihän se ole tietty kauhean yleinen nimi Suomessa verrattuna muihin pullojen nimiin, mutta entäpäs Erkki? Ei näy vain sitäkään Cokisten etiketeissä.

SAATANA! Erkkejä on Suomessa noin 73 000! Esimerkiksi kylläpähän tuo perhanan Daniel (12 000) tai Miska (vajaa 2800) ovat saaneet nimensä pulloon, vaikka niitä on paljon vähemmän! Erkkejä ja Erikejä löytyy - Suomessa on itse asiassa jopa kolme Erik-nimistä naista! Miettikää sitä! (siihen en ota kantaa, olenko yksi näistä kolmesta)

Siitä, miten nimet päätyvät pulloihin, ei ota selvää Erkkikään. En nimittäin ota ainakaan minä. Ehkäpä Robin (2600) tietää!

Olen lisäksi huomannut pulloissa sellaiset "nimet" kuin Äiti ja Sisko. Sanonpa vain, KUINKAKOHAN MONTAA ÄITIÄ TAI SISKOA SUOMESSA ON?

Erkit ovat hienoja miehiä. He ansaitsevat saada tunnustuksen ja saada nimensä Coca Cola -pulloon. Minä en lepää, ennen kuin tämä virhe korjataan.

Erkit, liittykäämme yhteen ja taistelkaamme suuren, globaalin yhtiön mielivaltaa vastaan.

Ps. Tiesittekö, että Kymenlaaksossa toimii Erkkien etunimiyhdistys? Tiedänpähän, minne ottaa yhteyttä, jotta ihmisoikeuteni toteutuisivat.

Ennen edes tiesin
Mistä päin mä tulin
Tarpeeks kun harhailin
Unohdin jo senkin

Tarviin suunnan kulkea
Pisteen jota seurata
Olen ollut tuuliajolla
Tiellä tuntemattomalla

Liian yksin liian kauan
Ja kun lennän yli laidan
En pelkää yhtään aaltoa
En myrskytuulta kammoa

Sillä kun syöksyn alas
En halua ylös takas
Vaikken tiedä minne menen
En tiennyt sitäkään ennen
(marraskuu 2012)

***

Kun sää on ollut aina aurinkoista
Pienetkin pilvet näyttää tummilta taivaalla.
Kun elämä on alusta asti ollut poutaista
Tihkusateessakin tarvii sateenvarjoa.
(toukokuu 2013)


***

Kauniita cocktail-drinkkejä, sauhuavaa tupakkaa
Upeita vartaloita ja kiihkeää suudelmaa
Tää on jatkuvan nautinnon maa

Jokainen ateria on elämys, ainoaa laatuaan
Jotain huumaavaa joka kaupasta saa
Se on tapa loputtoman nautinnon maan

Ja kas, onko ihme, no ei ollenkaan
Jos mikään ei tunnu miltään laisinkaan
Paitsi kun suolaa haavoihinsa saa
Onhan tää ikuisen nautinnon maa
(kesäkuu 2013)

Edward Snowden paljasti parisen viikkoa sitten vuotamissaan asiakirjoissa Yhdysvaltojen tehneen laajaa yksityishenkilöihin ja myös esimerkiksi Euroopan unioniin kohdistuvaa vakoilua. Yksityishenkilöitä on vakoiltu esimerkiksi erilaisten internetsivujen, kuten Facebookin, Yahoo!:n, Googlen, Twitterin ynnä muiden niin sanottujen sosiaalisen median välineiden avulla. Eurooppaa on vakoiltu tietojärjestelmien lisäksi myös perinteisemmällä tavalla - toimistoihin on asennettuja salakuuntelulaitteita.

Olen seurannut huvittuneena Snowdenin tekemien vuotojen ympärillä vellovaa skandaalia - ketä tämä oikeasti yllättää? Monia, niin kun ei pitäisi olla. Vähänkään näistä asioista perillä oleville vakoilu ei ole tullut yllätyksenä.

Jos ihmiset tutustuisivat esimerkiksi Facebookin käyttöehtoihin eivätkä hyväksyisi niitä lukematta, valtavan tekstivyyhdin seasta löytyisi maininta, jossa todetaan, että hyväksyessään käyttöehdot palvelun käyttäjä hyväksyy sen, että hänen tietojaan voidaan jakaa eteenpäin Yhdysvaltain lakien mukaisesti USA:n tiedusteluviranomaisille. Ongelma tietty on, ettei Facebookin ja Googlen kaltaisiin, arkipäiväisiin sivustoihin kohdisteta epäilyksiä - niiden odotetaan olevan tuttuudessaan myös turvallisia.

Kenellekään tietoturva-asiantuntijoille kohu ei ole tullut yllätyksenä. Edes mikään suuri asiantuntijakaan ei tarvitse olla, sillä jopa minun kaltaiseni foliohattu on pitänyt asiaa varmana vuodet - sen takia viivytin aikoinaan jopa Lärvikirjaankin tuloani, kunnes jouduin alistumaan sosiaalisen paineen alla.

Seuraava vastaavanlainen "yllätys" voi olla, että samanlaista vakoilua harrastaa Yhdysvaltojen lisäksi myös Eurooppa ja jotkin Aasian maat. Internet on mahdollisuuksien loppumaton keidas, josta kaikki haluavat osansa. Valtioille kyseessä on erinomainen keino kerätä laajasti tietoa ja urkkia vihollista. Tulevaisuuden sodat saatetaankin käydä sotatantereiden sijasta internet-todellisuudessa - pommit ja sotilaat vaihtuvat ykkösiin, nolliin ja nörtteihin.

Ja kun en keksinyt luovempaakaan tapaa päättää tätä tekstiä, lainattakoon erästä laulunsanoitusta:
"Head-bone connects to the headphones
Headphones connect to the iPhone
IPhone connected to the internet
Connected to the Google
Connected to the government"

M.I.A. - The Message

Näähän mun ihQ-d44 kasvijutut ei kyllä kiinnosta ketään (joskus mietin, mikä mun jutuissa yleensäkään kiinnostaa kun silti näitä luetaan), mutta pitäähän näistä taas kesän myötä kuvia laittaa. Kasvit ovat siis puutarhastani Rautavaaralta, jossa minulla on vapaat kädet mummolani wanhaan pihaan.


Siperianunikko
Papaver croceum
Oranssi on näistä lempparini - lisäksi itselläni on siperianunikkoa rosan, persikan, keltaisen ja valkoisen väreissä. Kasvia pitäisi olla olemassa myös kirkkaanpunaisena, mutta sellaista ei omasta kasvistostani löydy.


Keltakurjenmiekka
Iris pseudacorus
Kukki ensimmäistä kertaa tänä kesänä! <3 Siirretty wanhasta ruohikon sekaisesta paikasta kunnolliseen maahan.



Lehtoakileija
Aquilegia vulgaris
Kauneudessaan ja herkkyydessään akileijat ovat ainaisia suosikkejani. Alemman kuvan sinertävän valkoinen on uusi väri, johon en ole aiemmin törmännyt. Akileijaa on saatavana sinertävän, punertavan ja valkoisen eri sävyissä, ja sävyt voivat risteytyä mielenkiintoisesti keskenään.



Raunioyrtti
Symphytum officinale

"Kaikki hyvät kappaleet ovat toistensa kaltaisia, jokainen ihQutusbiisi on onneton omalla tavallaan."

Kesäkuussa kuunnellaan suomalaista kamaa - junttidiskon kuningas Frederikin uusi kappale Missä on jatkot on vain jotain ihQuinta maailmassa.

Ystäväni Anu valitti viime huhtikuun ihQutusbiisistä, ettei se ollut Reetua. Nyt virhe korjataan, sillä tämä on. Reetu on aidosti kova jätkä: 68-vuotias iskelmäveteraani ei jaksa jäädä eläkkeelle vieläkään. Olin eräs niistä valituista lapsista, jotka kuulivat tämän biisin ensimmäisten joukossa maailmassa: vappukeikallaan Kuopion Rauhalahdessa Reetu veti uuden biisinsä ensimmäistä kertaa livenä. Oletteko kateellisia, häh? Myönnettävä on tosin, että olin keikalla sen verran ottanut, etten olisi aamulla edes muistanut uuden biisin esittämistä, ellei joku olisi siitä sanonut.

Myönnettäköön, etten kuuntele tätä kauhean tosissani, mutta hei, vakavalla naamalla voin sanoa biisin olevan ainakin tarttuva, ja videokin on itse asiassa suomalaismusiikkivideoksi visuaalisesti korkeatasoinen. Visuaalisuudella tosin tarkoitan kuvan korkeaa laatua sekä suuren maailman meininkiä enkä niinkään Reetun kroppaa (noh siis eihän siinä mitään vikaa ole toki!).

Long life for the king

"Mä rakastan rahaa
Se ei pettänyt
Ei mua pulaan jättänyt
Mä rakastan rahaa
Eurot dollarit
Uskolliset kumppanit
Tuhatlappusiin seteleihin sileisiin
Hullaantuu"

(Mariska & Pahat Sudet - Mä rakastan rahaa)

Tehtyäni noin kahden kuukauden ajan töitä lukion jälkeen en voisi enempää yhtyä noihin sanoihin.

Ne ihmiset, jotka väittävät, ettei raha tuo onnea, puhuvat paskaa joko tietoisesti tai sitten heillä on aina ollut rahaa. Itse olen ollut persaukinen käytännössä koko elämäni. Nyt rahan avaamien ovien takaa avautuva maailma saa minut hämilleni: voin oikeasti viimein tehdä asioita, joita haluan.

Just nyt on aika elää. Voin istahtaa kiireettä terassille tai syömään pizzaa tuttavieni kanssa, ja tätä mahdollisuutta olenkin käyttänyt hyväkseni. Aloitin moottoripyöräkortin suorittamisen. Ostan pitkästä aikaa vaatteita muualta kuin hikisiltä kirpputoreilta.

Työn ja sosiaalisen elämän kiireiden takia kaiken shitin kirjoittaminen tänne on valitettavasti jäänyt ajoittain vähemmälle. Ehkä asiaan tulee piakkoin muutos...

Autokoulut uudistivat opetussuunnitelmiaan viime tammikuussa - mukaan tuli esimerkiksi ns. häiritsevän ajon tunti, jossa musiikilla ja muiden oppilaiden läsnäololla autokouluoppilaan suoritus hieman häiriintyy. Entuudestaan ajokoulutuksessa on ollut tavallisten ajotuntien lisäksi esimerkiksi liukasrata-ajo sekä pimeäajo.

Sinällään hassua, ettei tuoreessa ajokorttiuudistuksessa otettu minua kuultavaksi. Voin esitellä lukuisia vastaavanlaisia lisätunteja, joilla autokoulut voivat kääriä lisää tuohta.

Humalassa ajamisen tunti

Oppilas juotetaan noin 0,7 promillen humalaan. Tämän jälkeen oppilas tyrkätään auton rattiin ja lähdetään kaupunkiajoon. Tarkoituksena olisi, että oppilas kokee ja huomaa itse, kuinka humalatilan myötä reagointi erilaisissa tilanteissa hidastuu.

Mikäli oppilas on alaikäinen, tuntiin tarvitaan vanhempien lupa. Täysi-ikäisenä oppilas voi luonnollisesti suorittaa tunnin ilman vanhempien lupaakin. Mikäli autokoululla on ajoon soveltuva simulaattori, sillä on velvollisuus hyödyntää sitä.

Tunti ja viinat lisätään ajokoulutuksesta tulevaan laskuun.

Väsyneenä ajamisen tunti

Oppilas pakotetaan olemaan vuorokauden ajan nukkumatta. Tunnin aikana oppilas huomaa, kuinka reagointi hidastuu väsyneenä. Energia- ja kolajuomien tai kahvin käyttö sallitaan tunnin puolivälissä, jolloin oppilas näkee niiden piristävän vaikutuksen.

Jotta oppilaan nukkumattomuus on varmaa, hän tulee tuntia edeltävänä iltana autokouluun ja viettää yön kirkkaasti valaistussa huoneessa, jossa soitetaan kovalla musiikkia.

Tunti sekä huoneyöpyminen lisätään ajokoulutuksesta tulevaan laskuun.

Kännikuskitunti

Oppilaalle tarjotaan tunnin myötä mahdollisuus tutustua kännikuskin arkeen. Tunti alkaa myöhään yöllä. Mukaan tulee kaksi opettajaa: toinen on selvänä, toinen juo itsensä illan aikana humalaan.

Humalainen opettaja viedään baariin ja häntä joudutaan odottelemaan. Hän on saattanut aloittaa juomisen jo autossa. Kännikuskin kuuluisi valvoa humalaisen ajo-opettajan käytöstä takapenkillä, vahtia turvavyön käyttöä ja olla valmiina estämään opettajan mahdolliset muut häirintäkeinot. Opettaja saattaa yrittää tunkea etupenkille vaihtamaan biisiä radiosta, sorkkimaan rattia tai suutelemaan oppilasta. Tunti jatkuu känniopettajan fiiliksen mukaan vaikka aamuun asti. Selvä opettaja tarkkailee tilannetta ja antaa lopuksi arvionsa oppilaan suorituksesta.

Toisen opettajan humalatilan aikaansaamiseksi tarvittu baari/ravintolalasku, kummankin opettajan palkat yölisineen, ajotunti ja taustamusiikiksi hankittu musiikki lisätään laskuun.

Paskalla autolla ajamisen tunti

Monesti autokoulun autot ovat hienoimmasta päästä: niiden sammuttaminen on vaikeaa, niissä on tehokas ohjaus, ne kiihtyvät hyvin eivätkä ole liian ärhäköitä. Uudella paskalla autolla ajamisen tunnilla oppilas astuukin esimerkiksi Ladan kuraisilla jalanjäljillä jatkavan Samaran puikkoihin. Ei ohjaustehostusta, ei ABS-jarruja, ei välttämättä edes toimivia mittareita! Ero autokoulun autoon on huomattava. Vaihteiden moninaisuus avautuu oppilaalle, kun Samara hyytyykin viidestäkympistä ylämäkeen kolmosvaihteella ajaessa.

Tunti lisätään laskutukseen.

Peltipoliisitunti

Maanteitä koristavat peltipoliisit tulevat viimeistään ajokortin jälkeen osaksi autoilijan arkea. Ne ovat vittumaisia, niiden takia joutuu hidastelemaan yllättäen, niissä saa aina pelätä saavansa sakot.

Peltipoliisitunti neuvoo perusvinkit peltipoliisien kanssa toimimiseen. Kuinka huomata peltikyttä ajoissa, kuinka ajaa mahdollisimman kovaa kameran ohi saamatta kuitenkaan sakkoja? Eräs vinkki on myös ajaa ylinopeutta ajavan auton perässä: jos kamera räpsähtää, se ehtii räpsähtää vain ensimmäiselle ylinopeutta kaahaavalle.

Tunti lisätään laskutukseen.

Pillurallitunti

Tunnilla oppilas pilistelee autokoulun autolla ympäri kaupunkia / kotipaikkakunnan toria. Poliisin huomiota pyritään välttämään, mopoilijoihin ja mopoautoihin osumista yritetään samoin välttää, tosin muutama isku ei koskaan ole pahaksi, onhan ne mopo-Jonnet aika ärsyttäviä. Musiikki laitetaan soimaan täysillä.

Mikäli oppilas tai ajo-opettaja päätyy saamaan ajon ansiosta pillua ja tunti pitkittyy, laskutukseen tulee pieni lisämaksu. Tämä on tietty epätodennäköistä, sillä autokoulujen kiesit ovat harvoin katu-uskottavimmasta päästä.

---

Tässäpä nämä! Ajokoulut saavat lisää rahaa, ja myös oppilas hyötyy uudenlaisilla kokemuksilla. Lisää vastaavanlaisia erikoistunteja saa ja pitääkin ehdottaa kommenteissa.
Kiitoksia Mirolle erinomaisesta ideasta pillurallituntiin!

Arvoisa juhlayleisö, tuoreet ylioppilaat, opettajat ja rehtori,

Haluan ensimmäisenä asiana kiittää itseni ja kaikkien muiden tänä keväänä lakin saavien puolesta Coca Colaa, energiajuomayhtiöitä ja suomalaista panimoteollisuutta tämän saavutuksen mahdolliseksi tekemisestä.
(Se oli vitsi. Saa nauraa. Kannattaa nauraa.)

Tänään, täällä, 87 henkilön monivuotinen urakka huipentuu lakin saamiseen. Heistä jokainen on saanut ylioppilaskokeensa läpi hyväksyttävästi ja heidän yleissivistyksensä voidaan katsoa olevan laajaa. Vähintään kolmevuotisessa opiskelu-urakassa oppilaat ovat kahlanneet läpi vaaditun määrän kursseja, useimmat lisäksi tanssineet Wanhoissa ja riehuneet penkinpainajaisissa.

Ylioppilastutkinto tuntuu arvostuksessaan ja jatkuvuudessaan lähes ikuiselta. Tänään meistä 87 liittyy osaksi tätä ikuista jatkumoa. Matka tähän pisteeseen on ollut ajoittain kivinenkin, minkä voi päätellä alussa vitsailemistani kiitoksista energiajuomille ja alkoholille. Todelliset kiitokset ansaitsevat tietenkin koulumme opettajat, kanslisti, rehtori, talon henkilökunta ja jokainen meille tukeaan antanut – ilman heitä emme olisi nyt tässä.

Suomen kovempaakin kovatasoisempi koululaitos ja vaativa ylioppilastutkinto mittaavat tietomme ja taitomme, asettavat meidät paremmuusjärjestykseen, ehkä myös määrittelevät omaa tulevaisuuttamme. Joskus tuntuu, että ne jopa määrittävät ihmisarvoamme. Tänään olemme kuitenkin jokainen samalla viivalla, vaikkemme välttämättä olekaan siihen samoja polkuja pitkin saapuneet. Tulipa kirjoituksista sitten minkälaiset arvosanat tahansa, jokainen lakin saava voi muistuttaa itseään siitä, että olemme jokainen tänä hetkenä tasa-arvoisia ja todeta itselleen: ”Minä olen aivan yhtä hyvä, juuri näin.”

Tämä päivä on meille elämän erään vaiheen loppu. Joskus olen kuullut sanottavani, että lukio olisi elämän parasta aikaa, mutta todellisuudessa, nythän se elämä vasta alkaa! Kaikki ovet ovat meille avoimia. Erään vaiheen päätöksen ja uuden alkamisen myötä on todellakin syytä juhlaan.

Kaiken juhlahumun keskellä haluan kuitenkin muistuttaa: on myös monia ikätovereitamme, jotka eivät päässeet tänne asti. Hyvin moni lopetti, väsyi tai pidensi opintojaan. Tämä on paljon paineita aiheuttava tutkinto. Opetussuunnitelmat vaativat vuosi vuodelta lisää niin oppilailta kuin opettajiltakin. Matkamme varrella, nähdessäni lukiojärjestelmän joustamatonta ankaruutta ja nuorten väsymistä, olen pysähtynyt välillä pohtimaan: yleissivistys on hieno asia, mutta mikä on sen hinta?

Monet asiat ovat lukiossamme hyvin, mutta paljon on myös kehitettävää. Erityisesti jokainen opettaja ja oppilas voi yksilönä miettiä: ”mitä minä voisin tehdä, jotta muilla olisi mukavaa ja parempi olla?”

Tänään on aika juhlistaa ikuisuutta, loppua ja alkua, mutta muistetaan myös, että pelkkä kehu saa meidät sokeiksi omille virheillemme.

Toivotan onnea jokaiselle tänä vuonna valmistuvalle. Haluan myös toivottaa hyviä jatkoja sekä itseni että muiden oppilaiden puolesta eläkkeelle siirtyville opettajillemme: [kolme nimeä]. Myös heillä on meidän lakin saavien tavoin edessä wanhan matkan loppu, määränpään saavutus, uuden alku.

---

Minua pyydettiin pitämään oman lukioni uuden ylioppilaan puhe ja suostuin hommaan oikein mielelläni. Tässä lopullinen versio, millaisen puheen pidin juhlassa.

Halusin puheesta lyhyen ja ytimekkään. Lisäksi pyrkimyksenäni oli täyttää puhetta vastakohdilla: ikuisuus ja rajallinen aika, alku ja loppu, ja kuinka vastakohdat ovat oikeastaan sama asia.

Halusin myös puheeseen pienen, kriittisemmän kohdan. Ideana ei ollut tilittää koko tutkintoa, mutta halusin myös huomioida lukiojärjestelmän ankaruuden ja sen, kuinka moni loppujen lopuksi ei päässyt ylioppilaaksi tovereistamme joko lopettamisen, opintojen pidentämisen tai väsymisen takia. Ehkä tämä oli siinä mielessä 'unohdettujen nuorten puhe', sillä usein heitä ei ole näissä puheissa otettu huomioon.

Kriittinen kohta meni läpi myös koulumme kontrollista: puheen tarkistanut äidinkielen lehtorimme kertoi itse asiassa pitävänsä siitä ja tulkitsevansa itse sen enemmän pohdiskelevaksi kuin haukkuvaksi.

Halusin pitää sanoman kokonaisuudessaan vakavana, mutta alkua kevensin pienellä vitsillä energiajuomista ja Coca Colasta. Oikeastaan alkoholijuttukaan ei edes ollut kuvitteellinen - lukioon tullessa olin ollut humalassa vain kahdesti, sen loputtua kännikertoja oli tullut 11 lisää. Hah. Itselläni on aina tapana keventää puheen alussa tunnelmaa, sillä se tekee olostani rennon puhuessani.

Eilinen oli elämän eräs huippuhetki - kolmen vuoden jälkeen sain päähäni valkolakin ja pääsin lukiosta pois!

Koulumme rehtori totesi päivää ennen lakkiaisia minulle meikän tulleen taloon näyttävästi ja myös lähteneen niin. Ykkösvuonna sain koulumme muutaman opettajan loukkaantumaan erkkiperkele-sähköpostiosoitteesta, abiturienttina lähdin talosta jonkinasteisella opintomenestyksellä. Monet opettajatkin totesivat, etteivät tule koskaan minua unohtamaan. Aww. :)

Varsinaisesti en tällaista juhlista kuin yo-juhlat pidä - pitäisi pukeutua hienosti johonkin pukuun ja kestää tiettyjä muodollisuuksia. Päivän aikana fiilis kuitenkin parantui, joko sitten lakista saatujen rahojen tai useiden kurkusta alas vedettyjen kuohuviinilasillisten takia. On jännää tajuta, että rahastostipendien ja sukulaisilta saatujen lakkirahojen myötä minulla on viimein mahdollisuus elää elämääni sellaisena kuin haluan. Ainakin päästä lähemmäs toiveitani.

Pukukompleksini yms ratkaisin pukeutumalla kauluspaitaan ja liiveihin, mutta jättämällä puvuntakin suosiolla pois. Punk-henkisyyttä lisäsin mustilla nahkahanskoilla ja mustilla farkuilla. Tyylikonsultit eivät ehkä tykkää, mutten ole koskaan sellaisten neuvoja kuunnellutkaan. :)

Ylioppilasruusukseni hankin pikimustan ruusun, jollaisen teetin eräässä kuopiolaisessa kukkaliikkeessä. Valkoisen päälle spreijattiin mustaa. Musta ja tummat värit ruusussa symboloivat saavuttamattoman täydellisyyden tavoittelua, mikä sopii varsin hyvin itseeni, niin koulun kuin kaiken muunkin elämän osa-alueiden osalta.

Valkolakiksi päätyi kaveriltani Elinalta saatu lakki: viime keväänä valmistuneelle Elinalle ostettiin vahingossa kaksi ylioppilaslakkia, toinen poikaystävän, toinen wanhempien toimesta. Sieppasin itse toisen lakeista, sillä valmistujaispäivänä sillä pääsi baareissa jonojen ohi ja monissa myös ilmaiseksi sisään. Lakki unohtui lojumaan kirjahyllylleni, ja talven aikana aloin pitää hauskana ajatusta käyttää samaa lakkia omissakin valmistujaisissani. Kuinka monen muun yo-lakilla on oma tarinansa? Aika harvalla, tosin niillä, joilla sellainen on, tarina ei ole minun tarinan kaltainen juopottelujuttu vaan tarina suvun perinteistä tai muusta vastaavasta.



Vein tapojeni mukaisesti ruusut opettajille, joista pidin ja joiden kanssa koin olevani kohtuullisen tuttavallisissa väleissä. Nyt ruusuja oli viisi - yläasteen loppuessa taisin jakaa ruusuja vain nelisen kappaletta. Nyt kokeilin lisäksi värjätä itse ruusuja - osasta tuli kömpelömpiä, osasta onnistuneempia. :)

Tänään, kaiken pyörityksen jälkeen, olen väsynyt ja onnellinen. Juhliminen oli yllättävän kivaa, vaikka toisaalta pidän tätä tällaisena elämän puolipakollisena juttuna, joka on vain pakko kestää läpi. Ehkä eniten minua ihmetyttää aina ylioppilastutkinnon ympärillä pyörivä hegemonia - ei tämä niin ihmeellistä ole, mutta silti tästä jaksetaan kohkata.

Oman suoritukseni huomioinnista koen olevani lähinnä kiusaantunut, sillä vaikka niitä laudatureita se neljä kappaletta olikin, muistutan ikuisena täydellisyyden tavoittelijana itseäni siitä, että niitä olisi voinut olla ainakin kaksi enemmän... En vain olisi halunnut muuta kuin saada olla omassa rauhassani, mutta nyt, kaiken jälkeen, saanenkin kai taas olla. Siinä kaikki mitä juuri nyt toivon. :)