IRC-Galleria

Puolet räppäreist ei tajuu rimmaamisest mitään
Ennen mikkiin päästämistä pitäis kirjalliset pitää
--
Kuka muu muka, kuka muu muka
J H T
Jos sä et mun tyylii tajuu,
Se meinaa että sulla ei oo tyylitajuu
--
Nuorii dokaajakinkkui
Muotiblogaajamirkkui
--
Ego on I S O
Rullaan reikä päässä J F K

(Kuka muu muka, 2013)

Rahamies, muttei sentään ihan sahamies

(Parempi mies feat. Samuli Edelmann, 2013)

Moninkertainen kesähittikingi
Forumin kulman kundi
Hymyilee kuin Hangon keksi
Kun taas kotiin kurvaa rundilt

(Vihaajat vihaa, 2013)



Tänään Linnassa Jennin ja Salen kaa
Jos olet ulkona, varmasti paleltaa
Aa, mikä sen parempaa kuin itsenäistä Suomea yhdessä rakentaa
Teema, teot ja työt, jaksakaa pakertaa
Vaikka välillä masentaa ja duuni... jotain ja sitten näin.

(Linnan juhlissa 6.12.2012 toimittajan pyynnöstä improvisoituna vedetty räppäys)

Mä oon yhden naisen mies, mut se ei oo kukaan just nyt,
Tuntuu et pitää likapannuu kuuraa just nyt
Kannui Zuumaa just ny
Klubeil luuraa just ny,
Vetää tuubat ja Mikki Hiirii tuuraa just ny

(Avaimet mun himaan, 2004)

Jos tekee tänään mieli vetää pari
Ni siin on sit turha sievistellä, Jani.
Jos veri vetää, veri vetää.
Ei muuta ku läträämään eli vetään.
--
Vaikka selitykset alkaa ontumaan
Mä en ota morkulaa.
Tän kesän läträän, mä vedän häppää.
Tallaan omaa polkua.

(Sokka irti, 2012)

En haluis olla yksin täällä, en haluis yksin jäädä
Seistä rokkareiden seassa ainoana ty-ty-tyylikkäänä
Pitkätukist saa skalpeerattuu päänahkoja helpommin
Silti uusii emciit venaillessa jään katsomaan kellooni
Ja mä tiedän että en oo ainoo joka venaa
Ootko miettiny mitä tapahtuu jos mä delaan?
Mä elän, tää jatkuu
Ja niin kauan kenenkää ei tarvii pelätä laskuu

(Mitä tänne jää, 2009)

Faijan tavoin valinnu nää reissumiehen saappaat
Voi tätä taakkaa, aah!

(Anna mä meen feat Jonne Aaron, 2012)

Ei natsannu ekal, koitin uudestaan ku Dalia.
Nyt tätä koko genree kuunnellaan mun takia, hähää.

(Jippikayjei, 2010)

Ja jos mimmillä ei riitä se monistetaan,
Double up - niin nää kakut koristetaan
--
Aa - taas kerran mennään
Jengi on se kasi, niinku kaks kertaa neljä

(Fiiliksissä feat Diandra, 2013)

Eikä se sekään mitään, mut miten se tanssi
Miten se liikku, miten se trankki
Pomppi ja pyöri, se komppia lyö sil
Pakko tunnustaa et voisin ronkkia yön sitä

(Liiku feat Jonna, 2005)

Mul on all good everything

(Flexaa - feat Sanni ja VilleGalle, 2013)

Nää Guccin kengät on sulaa laavaa-aa
--
Oon piirtänyt tieni karttaan
suotta kai kohtaloaan karttaa
--
Mut tätä duunii ei voi jättää
Tyydyn pitää hauskaa ja vetää häppää

(Tulkinta Kaija Koon Tinakenkätytöstä, Vain elämää 2012)

Aha, jee, hähä. Cheek, Sam the Man. Jotain tuttua, klassikko, ha.
--
Oon kiitollinen jäbis, mietin hitto miten kävi,
pikkurikollinen räkis ohi isompien räki.
Saatan istuu ykkösluokas mietiskellen menestystä,
eessä sit mustaa mätii, josta mä en edes tykkää.
Pinta on pintaa, hinta on hintaa - mut mitä sisäl tuntee kun illal on hiljaa?

(Kyyneleet feat Sami Saari, 2012)

Tai jos skoudet laittaa maijan vilkkumaan.
Ne huutaa: "Seis!" Mä sanon: "Ei!" ku Maija Vilkkumaa.
Mä painan pilkkuun taas maljaa Miklun kaa.
Aah, en maindaa vittuukaan.

(Ohituskaistalla feat Mikael Gabriel, 2012)

Cheekin riimien parhaimmiston kokoamisesta hidasta teki se, että kappaleet täytyi myös kuunnella sanoitusten lukemisen lisäksi läpi. Tämä lista käsittänee kuitenkin Cheekin riimien mielenkiintoisimmat oivallukset.

Yleisesti ottaen riimien rimmaavuus näyttäisi vähenevän vuosi vuodelta – todennäköisesti taustalla on Cheekin musiikin muuttuminen entistä tanssittavampaan suuntaan. Tällöin riimeillä ei ole niin paljoa väliä. Ilmiö on tuttu myös kansainvälisessä musiikissa: esimerkiksi Pitbullin räppäyksissä on saman sanan toistoa, sanoja joita ei ole olemassa, ei kauhean toimivia riimejä ynnä muuta non-sensea. Hankalasti ymmärrettävän räpin jälkeen tuleva kertosäe on helppo, mikä on ominaista nykyajan hiteillä – näin Pitbullin hittien tapauksessa, kuin myös Cheekin kappaleissa. Tanssittavuus lienee eräs merkittävimmistä syistä, miksi Poski niin suosittu onkin.

Jotkut kritisoivat, että Cheek räppäisi vain autoista, naisista ja rahasta. Tämä ei pidä paikkaansa, hän räppää myös itsestään ja urastaan.

Vaikken voi sanoa olevani hänen musiikkinsa ystävä ja tähän on koottu joukko vähemmän toimivia riimejä, on miekkosen tuotannossa myös oikeasti hyviä lyriikoita. Esimerkiksi Timantit on ikuisia ja Elastisen kanssa tehty Profeetat ovat minusta oikeasti toimivia sanoituksia: Profeetat-kappaleessa riimit ovat kohdallaan, ensimmäisenä mainitussa kappaleessa taasen on hyödynnetty hauskasti James Bond -elokuvien nimiä sanoituksessa (luovaa!).

Joskus on arveltu, sanoittaako räppäri biisinsä itse vai onko taustalla sittenkin joku levy-yhtiön biisinikkari. Tietyt ilmaisut (esimerkiksi usein toistuva, alkoholin nauttimista kuvaava slangi-ilmaisu vetää häppää) paljastavat, että sanojen takana on yksi henkilö. Tekihän Cheek musiikkiaan jo vuosia ennen läpimurtoaan, välillä omakustanteisena.

Tietyt asiat ovat muuttuneet biiseissä: esimerkiksi tutuksi tullut "ah" ei ollut alkutuotannossa yhtä yleinen, vaan esimerkiksi huudahdus "ha" esiintyi myös kappaleissa. Eräs mielenkiintoinen muutos on tapahtunut Housut roikkuu -biisistä, jossa Cheek räppää, ettei perusta muodista tai uusista kengistä, vaan keskittyy musiikkiin ja sanomaan. Uudemmissa kappaleissa korostuu taasen brändit ja luksus.

Listaan voinee suhtautua huumorilla niin Cheekin fanit kuin vihaajatkin. Ja hei, vaikka joku Cheekii vihaa, se vaan takas vilkuttaa.

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/10/cheekin-riimien-parhaimmistoa.html

Sen piti olla ihan tavallinen tiistai-iltapäivä.

Ajelen töistä kohti kotia mutsin Volkswagenilla (hävettää, mutta moottoripyörä on huollossa ja aamukuuden pakkasissa ajellessa paleltaisi), kunnes huomaan jotain yllättävää: Siilinjärven eräällä risteysalueella on puoliksi ojaan ajettu auto, jonka yksi rengas on vielä ajokaistalla. Mitä on tapahtunut? Ohi ajaessa huomaan: EI HERRANJUMALA, auton kuski istuu pää painuneena paikoillaan, otsa lähes ratissa kiinni.

Sairaskohtaus!

Eikä kukaan jaksa kiinnittää huomiota! Porukka jatkaa vain matkaansa!

Ei perhana, en jaksaisi millään rankan päivän jälkeen, mutta pakkohan ihmistä on auttaa. Ajan Vokkelon (en kutsu Volkswagenia koskaan autoksi – jos puhun autosta, tarkoitan jotakin muuta merkkiä) kiireellä lähellä olevan Halpa-Hallin pihaan. Nousen VW:n kuskinpaikalta ja kiiruhdan autoa kohti.

Kävellessä ehdin nähdä jo maineen ja iltapäivälehtihaastattelut: kun tyyppiä on autettu, kutsuttu mahdollisesti tarvittava ambulanssi paikan päälle ja tehty kaikki voitava hänen hyväkseen, kirjoitan tästä kokemuksesta Facebook-päivityksen. Kauhistelen sitä, kuinka kukaan ei pysähtynyt auttamaan rattia vasten vajonnutta mieskuljettajaa. Korostan, että onneksi minä sentään autoin, hyvät teot kunniaan saatana. Sitten kaverini alkavat jakaa tilapäivitystäni, heidän kaverinsa jakavat sitä eteenpäin ja niin edelleen, kunnes kulovalkean lailla leviävä statukseni on viikon tykätyin juttu. Iltapäivälehdet ottavat yhteyttä, minua haastatellaan, maakuntalehti Savon Sanomat tekee minusta henkilökuvan. Hesarikaan ei voi olla noteeramatta meitsiä.

Näen otsikot: "ERIK PELASTI MIEHEN HENGEN: 'OLIN AINOA, JOKA PYSÄHTYI AUTTAMAAN' ", "NUORUKAISEN FACEBOOK-PÄIVITYS KOSKETTAA: AINOA, JOKA PYSÄHTYI AUTTAMAAN SAIRASTA", sitä rataa. Savon Sanomien henkilökuvan väliotsikot kuuluvat " 'Harrastin nelosluokalla partiota' " ja "Erikillä on loistava seksielämä". Tämä blogikin mainitaan, ja lukijoiden määrä nousee 28:sta 29:ään.

Ehkä minut kutsutaan jopa televisioon, mutta Degeneresin show'ta on liian aikaista miettiä. On vielä paljon tehtävää: täytyy auttaa hädässä olevaa ja kirjoittaa huolellisin sanavalinnoin tehty Facebook-päivitys.

Koputan auton ikkunalasiin.

Kuski nostaa päätään kysyvästi. Avaan oven ja kysyn, onko kaikki ok.

Tajuan sen olleen näppäilemässä kännykkäänsä.

"Joo?" nuori miekkonen vastaa kysyvän oloisesti. Jos minä olisin parkkeerannut autoni puoliksi ojaan risteysalueella ja jostain ilmestyisi keltahiuksinen hobitti ikkunalasiin kysymään, olenko ok, en pitäisi sitä noin itsestäänselvänä juttuna.

"Okei ei sit mitään. Mä et sulle oli tullut jotain. Älähä parkkeeraa autoos risteysalueelle", mutisen jotain hämmentyneen nolostuneena ja laitan auton oven kiinni.

Saatana. Se oli ok. Mikä pettymys. Hetken ajan koko maailma oli ulottuvillani. Nyt joudun palaamaan Vokkelon rattiin ilman mitään, ei edes kuskilta saatua kiitosta ylihuolehtivaisuudesta. VW ei edes meinaa käynnistyä, siinä palkkioni auttavaisuudesta.

Mikä tämän tarinan opetus on? Lapset, nuoret, miehet ja naiset, tietäkää eräs asia: älkää auttako ihmistä, ellette ole täysin varmoja hänen hädästään. Jos homma paljastuukin vääräksi hälytykseksi, olet vain nolannut itsesi jonkun nähden, etkä pääsekään kirjoittamaan avuliaisuudestasi Facebookiin.

Sehän ihmisten auttamisessa on tärkeintä.

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/10/hetken-olin-melkein-hyva-ihminen.html

Kokosin neljä esimerkkiä suomalaisesta paskajournalismista.

Nyt tarvitaan luovuutta – taloustieteilijän neronleimaus

Iltalehdistö, aikakauslehdet kuin myös sanomalehtien valtakunnalliset ykkösaviisit syyllistyvät tähän rasittavaan kirjoitukseen ajoittain. Media tapaa pohtia ajoittain syitä Suomen alamäkeen, mutta myös heikosta taloustilanteesta nousua ja sen keinoja pohditaan. Useimmiten rasittavan loppupäätelmä tiivistyy yhteen lauseeseen: "nyt tarvitaan luovuutta".

En ole koskaan tajunnut näitä hupatusartikkeleita. Toimittaja korostaa omaa älykkyyttään selittämällä XYZ-sukupolvesta, innovatiivisuudesta, luovuudesta, moderneista ajoista ja lässynlää ilman mitään konkreettista ideaa tai ehdotusta tilanteen korjaamiseksi. Itsensä jalustalle nostaminen ei ole koskaan ollut yhtä helppoa: kirjoita hienoilla termeillä varustettu teksti, jossa peräät luovuutta, lässytät innovatiivisuudesta ja toteat lopuksi "hei maailma on erilainen, nyt tarvittais luovuutta". Se oikea luovuus / innovatiivisuus / poikkeava toiminta / luova hulluus jää jollekulle toiselle.

Luovuus, siinä se on. Kappas vain, noinko helppoa se onkin, ai no sit nyt me ruvetaan luoviksi ja Suomi nousee taantumasta!

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1404100192030?jako=f8fb2607fd575692d27d40eabb08aefb&ref=fb-share
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/nyt-tarvitaan-luovuutta/1867969
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/suomi-tarvitsee-luovaa-hulluutta-mista-sita-loytyy/

Nyt parannuttuani kaikki on paremmin kuin ennen

Vähintään kerran kukin julkaisu naistenlehdistä Hesariin syyllistyy kirjoittamaan Vesa-Matti Loirista. Jutun kaava on aina sama, ja useimmiten juttu julkaistaan syksyllä. Vesku kertoo, että ei perhana, tullut laihduttua tässä taas 20 kiloa ja nyt ollaan elämän kunnossa. Puoli vuotta sitten oltiin ihan alamaissa, ei saatana että meni huonosti, pumppu meinasi pettää ja tiapeetes otti lujille. Mutta onneksi nyt kaikki on hyvin.

Jutun julkaisun jälkeen alkaa Veskun joulukonserttikiertue, jonka aikana saadaan lukea ja kuulla huolestuttavia arvioita taiteilijan nykykunnosta. Ehkä joku keikka keskeytyy tai peruutetaan. Ai ai.

Puolen vuoden kuluttua Vesku on taas lehdessä. Aprillipäivän uutisista myöhästyneessä haastattelussa maestro kertoo olevan elämänsä kunnossa. Joulukiertueella oli vähän rankkaa ja meinasi sairaudet ottaa niskalenkin, mutta nyt ollaan taas huippuvireessä. Uusi kiertuekin saattaa starttailla. Sama kaava jatkuu syksyllä. Omien laskujeni mukaan Veskun on täytynyt laihduttaa ainakin 400 kiloa.

Naistenlehdissä vastaavat jutut kertovat burnoutin saaneista näyttelijättäristä: joo oli tota vähän stressii kun mun uralla tuli kerrankin menestystä, mua kiskottiin joka paikkaan, tuli paha olo sain burnoutin ja vetäydyin kolmeks kuukaudeks julkisuudesta. Nyt mulla on parempi olla ja oon tällä välin kirjoittanut terapeuttisena kokemuksena kirjan, tähditän kuukauden kuluttua julkaistavaa uutta leffaa, esiinnyn jonkun tusinabändin musiikkivideolla, levytin joululaulu-cd-levyn ja kävin Intian ja Tiibetin temppeleissä etsimässä itseäni.

http://www.hs.fi/tyoelama/a1410241177375

Lutka kaataa päälleensä jäävettä hyväntekeväisyyden takia - katso kuvat kastuvasta t-paidasta ja sen läpi törröttävistä nänneistä!

Miksi kirjoittaa sulavista jäävuorista tai tuhoutuvista sademetsistä, meillähän on tissejä! On tavallaan jännää, että maailmassa on noin 7 miljardia tissiä (mukaan on laskettu vain naiset: meillä Suomessahan myös keski-ikäiset miehet kantavat onneksi kortensa kekoon), mutta silti niiden vilahtelu jaksaa kiinnostaa meitä niin paljon. Copy-pastetaan Rihannan rantabikinikuvat tai linkataan video Katy Perrysta kaatamassa päälleen jäävettä... uuuhh.

Viime aikoina surullisin esimerkki tästä on ollut niin sanottu Ice Bucket Challenge, jossa kaadetaan päälle ämpärillinen jäävettä. Erityisesti rapakon takana julkkikset ovat ottaneet haasteen omakseen. Jääveden olisi tarkoitus kuvastaa hermoja rappeuttavasta ALS-taudista kärsivän ihmisen olotilaa. Jääveden kaatamisen jälkeen haasteen suorittajan pitäisi lahjoittaa vähintään kymmenen dollaria ALS-järjestöille. Varojenkeruun lisäksi haasteen on toivottu lisäävän tietoutta sairaudesta. Kampanjan uutisointi on kuitenkin surkeimmillaan ollut hyvinkin suuripiirteistä: eräs "uutinen" totesi bikinikuvien yhteydessä vain, että haasteen toivotaan lisäävän tietoa ALS-sairaudesta. Ei siitä taudista sen enempää.

Menestysporno

Eräs omia inhokkejani paskajournalismin eri artikkelityypeistä on erityisesti Hesarin harjoittama menestysporno, jossa haastatellaan menestyneitä suomalaisia ja paukutetaan "kaikki on susta itestäs kiinni, oot ite oman elämäs seppä" -henkistä liturgiaa.

Mielenkiintoinen esimerkki on Helsigin Sanomien tuore artikkeli 23-vuotiaana tohtoriksi valmistuneesta naikkosesta, joka antaa ohjeeksi, ettei tarjotuista mahdollisuuksista kannata kieltäytyä. Loppuvaikutelmaksi jää, että menestys on kiinni ihmisestä itsestään, hänen asenteestaan. Totta kai artikkelissa olisi voitu mainita, että naisen opinahjona toiminut Päivölän opisto on yksityinen opisto, jossa opiskelu maksaa 400-500 euroa kuukaudessa. Totta kai olisi voitu ottaa huomioon, että jos perhe muuttaa tytön nuoruudessa Saksaan, haastateltavan äiti tuskin on ollut siivoaja tai isä talonmies.

Varmasti ihmisen asenne vaikuttaa menestykseen omassa elämässä, mutta hyvistä lähtökohdista tulevilla on totta kai paremmat mahdollisuudet menestykseen. Mitenkään haluamatta kuulostaa katkeroituneelta kommunistilta, "sun oma asenne ratkasee kuule" -hokema tuntuu rasittavalta kultalusikka suussa syntyneen sanomana. Kirjoitan tämän nimimerkillä Ei ollut jokaiseen lukiokirjaan varaa.

http://www.hs.fi/ihmiset/a1412138701521

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/10/suomalaista-paskajournalismia.html

Huonoja, sanoi kettu ihQutusbiiseistä.

Etelä-korealainen Secret tekee tanssittavaa musiikkia, johon on sekoitettu ripaus jazz- ja bluesvaikutteita. Tyttöbändin tuore kappale I'm in Love on mukava tanssirenkutus.

Etelä-Koreasta tuleva musa on kiinnostava yhdistelmä länsimaalaista ja aasialaista musiikkityyliä. Poika- ja tyttöbändeissä yhdistyvät länsimainen individualismi (bändin jäsenien huolitellut tyylit) ja samalla aasialaisille kulttuureille tyypillinen kollektiivisuus (yksilöllisyydestä huolimatta tiukka ryhmä- ja itsekuri). Musiikkivideoiden visuaalisuuteen panostetaan moninkertaisilla potensseilla länsimaalaiseen musiikkiteollisuuteen verrattuna.

Tampereella on käyty viime aikoina keskustelua siitä, pitäisikö nigganaario, tummaihoisista ihmisistä koottu ihmistarha, ajan myötä lopettaa. Tamperelaisvaltuutetun Juhani Niemivuon ehdotuksessa tehtäisiin selvitys nigganaarion toiminnan alasajamisesta luonnollisen poistuman tai jopa vapauttamisen kautta. Vanhin nigganaarion neekeri on syntynyt 1890-luvulla, nuorin on syntynyt 1933. Selvityksessä kuultaisiin neekereihin perehtyneitä kansalaisjärjestöjä ja muita asiantuntijoita.

- Ennen kaikkea kyse on eettisestä kysymyksestä: neekerit ovat tutkitusti älykkäitä ja itsestään ja ympäristöstään tietoisia olentoja.

Toukokuun 26. päivä 1954 jätetyn aloitteen on allekirjoittanut Niemivuon lisäksi 20 muuta valtuutettua. Aloite katsoo nigganaarion jäänteeksi ajalta, jolloin tummaihoisista ihmisistä oli vähemmän tietoa. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä vaikuttanut rotuoppi vääristi paikoin hyvinkin pahasti ihmisten asenteita ei-vaaleaa ihonväriä kohtaan. Uudemmat tutkimustiedot kertovat kuitenkin, etteivät esimerkiksi neekerit ole geneettisesti kaukaasialaisia ihmisiä vähemmän älykkäitä.

- Kun olento on tietoinen itsestään ja ympäristöstään, se on alttiimpi myös psykologiselle kärsimykselle. Tällä hetkellä nigganaarion asukkaita pidetään noin 120-neliöisessä sisätilassa, mikä vastaa keskikokoista omakotitaloa. Ulkoilumahdollisuudet ovat heikot, vaikka ihmisen tiedetään tarvitsevan ulkoilmaa. Ihmisen pitäisi kävellä joka päivä noin 10 000 askelta, mutta tällaisen matkan tekeminen noin pienessä tilassa on käytännössä mahdotonta. Liian vähäiseksi jäävän liikunnan lisäksi pieni elinympäristö passivoi ja lisää masentuneisuutta, aloitteessa kerrotaan.



Aloitteen allekirjoittaneen valtuutetun mielestä pelkät taloudelliset hyödyt eivät voi toimia perusteina nigganaarion ylläpitämiselle.
- Onko neekerien pitäminen vankeudessa yleisesti ottaen edes oikein? Anna Kaakko kysyy.

Nigganaario kuuluu osaksi Härkäniemen huvipuistoa. Härkäniemen hallitukseen kuuluva Kari Imelä torjuu ajatuksen nigganaarion alasajosta.

- Päinvastoin, minusta nyt pitäisi nostaa keskustelua sperman tuomisesta muista jäljellä olevista ihmiseläintarhoista ja lisääntymiskykyisten naaraiden tuomisesta tänne. Eikä neekereitä kohdella siellä huonosti: hoitohenkilökuntaa on paikalla aina, ruoka tuodaan ajallaan, heille on jopa oma lääkärikin hankittu. Ei nigganaariossa neekereitä kiduteta, niistä pidetään siellä hyvää huolta. Samalla tarjoamme yleisölle elämyksiä, kun he pääsevät näkemään neekereitä ja tutustumaan niihin paremmin.

Perussuomalaisten Anssi Kanerva arvioi, että nigganaarion lopettaminen pitäisi eettisten pohdintojen sijaan tehdä faktatietoihin perustuen. Hän kertoo itse käyneensä tutustumassa nigganaarioon ja sen asukkaisiin.

- Kattokaa nyt tätä: minä silitän neekerin pörröpäätä, tässä minä teen tempun neekerin kanssa. Tämä on juuri sitä ympäristöä, johon neekeri kuuluu ja jossa se viihtyy", Kanerva esittelee tutustumisreissullaan ottamia kuvia.

Kristillidemokraattien Sari Siipelä kummastelee intoa lopettaa nigganaario.
- Vaalit ovat tulossa, ja se näkyy. Tummista yritetään tehdä poliittisia pelinappuloita. Kun itse olen käynyt nigganaariossa, en ole koskaan nähnyt surullista neekeriä. Päinvastoin, ne näyttävät aina onnellisilta! Because I'm happy / Clap along if you feel like a room without a roof / Because I'm happy / Clap along if you feel like happiness is the truth / Because I'm happy / Clap along if you know what happiness is to you / Because I'm happy / Clap along if you feel like that's what you wanna do", Siipelä laulaa puheenvuoronsa lopuksi. "Happyy happyy happyy."

Osa ehdotuksen aloitteen vastustajista on huolissaan siitä, että suljettaessa neekerit laskettaisiin Suomen luontoon, missä ne eivät pärjäisi. Aloitteen tekijät huomauttavat, ettei kyse olisi luontoon laskemisesta, vaan toiminnan ajamisesta luonnollisen poistuman kautta. Toinen vaihtoehto olisi antaa tummille tasa-arvoinen asema yhteiskunnassa.

Anssi Kanerva palaa vielä kritisoimaan aktivistiryhmiä.
- Ne haluavat antaa kaikille tasa-arvoiset oikeudet saatana. Naisille, neekereille, homoille, kehitysvammaisille... Pitäisiköhän sitten huolestua myös sirkustyöntekijöiden tai näyttelijöiden oloista? Hekin esiintyvät ihmisille ja viihdyttävät!


Nehän hymyilevät! Have u ever seen a sad nigga huh??

Siipelä perustelee vielä, miksi pitää neekereitä onnellisina.
- Olen syönyt Pepe-lakuja ja lukenut Tintti Afrikassa -sarjakuvan. Pystyn sen perusteella sanomaan, että valkoisten hampaiden vilke kertoo onnellisuudesta.

Orhan Tyrkkynen huomauttaa, etteivät Siipelän lähteet ole parhaita mahdollisia.
- Meillä on psykologia, sosiaalipsykologia, älykkyystutkimukset ja biologiset tosiasiat tiedossa tummien yhtäläisestä älykkyydestä verrattuna vaaleisiin. Ehkä näillä on enemmän painoarvoa kuin sillä, että on lukenut Tintti-sarjakuvia.

Muualla maailmassa ihmistarhoja on suljettu, ja niitä on jäljellä yhä vähemmän. Aloitteen tekijät ovat huolissaan Tampereen imagosta: nigganaario näyttää heidän mielestään vanhalta jäänteeltä, eikä sellaista heidän mukaansa enää nykyisin perustettaisi. Aloitteen tekijät huomauttavat, että suuri osa neekereiden jälkeläisistä kuolee, mikä kertoo huonoista oloista ja siitä, etteivät ne pääse toteuttamaan luonnollisesti itseään.

Lopettamisen vastustajilla oli myös eräs huomattava näkökulma asiaan:
- Nigganaario kuuluu olennaisesti kulttuuriimme.

Valtuusto päätyi lopulta äänestämään nigganaarion jatkamisen puolesta äänin 45-16 syyskuun 15. päivänä 1954. Nigganaario pysyy.

---

Oheisen kaltainen keskustelu tuntuisi nykyaikana mahdottomalta, mutta tekstissä esitetty nigganaario on ollut muinaisessa menneisyydessä ihan hyvin mahdollinen: niin sanotut human zoot eli ihmistarhat olivat täyttä totta 1800-luvulta lähtien aina 1960-luvulle asti. Näyttelyt aloittivat 1800-luvulla erikoisia eläimiä esittelevien näyttelyiden yhteydessä: osassa näyttelyissä on esitelty jopa 20 erilaista ihmisrotua ja esimerkiksi siamilaisia kaksosia.



Ihmistarhojen asukkaiden kohtelu on ollut hyvinkin nöyryyttävää, ja nykyisin varmasti lähes jokainen ymmärtää, ettei moinen toiminta ole eettisesti hyväksyttävää. Ihmistarhat olivat onneksi vain oman aikansa ilmiö, ja niitä ei enää – luojan kiitos – maailmalla ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Oheinen keskustelu parodisoi syyskuun 15. päivänä Tampereen valtuustossa käytyä keskustelua delfinaarion lopettamisesta. Delfinaarion jatkamisen puolesta olevat argumentit ovat yhtä surkeita kuin kuvitellun nigganaarion jatkamista puolustavat.

Ihmistarhat tuntuvat nyt vastenmieliseltä ilmiöltä, mutta joskus ne olivat mielenkiintoinen huvite. Delfinaarion asema on samanlainen. Tampereen valtuusto ei sitä ymmärtänyt, mutta toivottavasti lähitulevaisuudessa yhä useampi ymmärtäisi olevan väärin, että älykäs, itsestään tietoinen laji joutuu elämään sille täysin vääränlaisissa olosuhteissa vain jonkun toisen taloudellisen hyödyn ja huvituksen vuoksi. Särkänniemeen on syntynyt 15 delfinin poikasta, mutta vain kaksi on selvinnyt hengissä. Ehkä sekin kertoo jo jotain siitä, ettei ympäristö ole kyseisille nisäkkäille sopiva.

Joskus olemme sokeita oman aikamme epäoikeudenmukaisuuksille, mutta uudet tuulet puhaltavat. Toivottavasti faktat ja eettisyys voittavat tulevaisuudessa argumentit voitontavoittelusta, luontodokumenttien katsomisesta ja huvituksesta. Jos jokin asia on väärin, sitä ei voida säilyttää sen takia, että se on osa kulttuuriamme.

// teksti blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/09/pitaisiko-tampereen-nigganaario-lopettaa.html , linkin takana myös lähdeluettelo

Sanahirviö nimeltä selfie tappaa yleistyessään yhä enemmän ihmisiä. Esimerkiksi elokuussa Portugalissa asuva puolalaispariskunta syöksyi kallionkielekkäältä alas yrittäessään ottaa komeaa selfietä rantamaisemissa. Muutama päivä aiemmin meksikolaisnuorukainen oli poseerannut pienessä sievässä 45-kalibeerisen pistoolin kanssa ja sattunut painamaan liipaisimesta kuvan ottamisen sijaan – kohtalokkain seurauksin. Kesäkuussa italialaisteini putosi samoin kallioilta alas hienon selfien innostamana.

Huhtikuussa moottoritiellä itsestään selfietä ottanut ja onnellisuuttaan hehkuttanut 32-vuotias amerikkalaisnainen ajautui pari sekuntia kuvan julkaisemisen jälkeen vastaantulevalle kaistalle ja ottaen osumaa rekasta. Saman kuukauden aikana venäläistyttö putosi rautatiesillalta ja kuoli sähköiskuun yrittäessään tarttua sähköjohdoista kiinni. Myös espanjalaisnuorukainen sai sähköisen surman kiivettyään junan katolle selfiet mielessä maaliskuussa.

Selfie on siis vaarallinen, selfie tappaa! Mietimme yhdessä ystäväni Päivin kanssa, pitäisikö tämäkin saatanallinen ilmiö kieltää, mutta sitten muistin, että jos selfiellä saa itsensä ainakin loukkaantumaan... niin hetkinen!

Kamalat Instagram-teinit,



turhat julkkikset...



kokoomusroistot,



hirmuhallitsijat,



muusikot, joiden laulut kuulostavat lampaiden tappamiselta...



Hekin ottavat kaikki selfieitä. Voisiko olla mahdollista, että joskus Nicki Minaj kiristää korsettiaan liikaa kuvaa varten tai kokkaripoliitikko liukastuu banaaninkuoreen kohtalokkain seurauksin ollessaan juuri ottamassa fotoa itsestään? Ehkä tässä ilmiössä on jotain hyvääkin.

Ainakin toivoa on.

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/09/selfie-tappaa-mutta-onko-se-huono-asia.html

"Ja yli kaiken maan
veremme sataa aamukasteen lailla."
(ote Uuno Kailaan runosta 'Pitkäperjantai')

Eräs koskettavimmista kiusaamista vastustavan #kutsumua-kampanjan tarinoista tulee Siilinjärveltä. Netissä kulovalkean tavoin levinnyt kuva on jaettu ja tykätty jo lukemattomia kertoja. Siilinjärveläinen Erik, 20, on joutunut kiusauksen kohteeksi hiustensa värin vuoksi: Erik kertoo olevansa keltahiuksinen, mutta hän saa usein kuulla väitteitä, joiden mukaan kyseessä olisikin vihreä tukka.


- Tiedättekö, kuinka pahalta ihmisestä tuntuu, kun hän on värjännyt hiuksensa neonkeltaiseksi, mutta ihmiset haukkuvat niitä vihreiksi? nuorukainen kysyy kuvatekstissään.

- Neonkeltainen on kyllä vihertäväsävyinen, mutta se on silti keltaisen sävy eikä vihreän. Valaistuksesta ja samoin esimerkiksi puhelimen/tietokoneen näytön asetuksista riippuen vihreys voi samoin korostua, mutta kiitos, minä en ole vihreätukkainen, ihan keltahiuksinen vaan, poika (?) oikaisee.

Kiusaus on edennyt pitkälle, se kypsyy uunissa jo kolmatta kuukautta. Kesäkuussa hiuksensa Manic Panicin Electric Banana -sävyllä värjännyttä nuorta ovat pilkanneet tuntemattomien baarirandomien lisäksi myös lähipiiri: esimerkiksi seurustelukumppani ja lukioaikainen äidinkielen opettaja ovat huomauttaneet, että sävy on (muka) vihreä.

Nuoresta miehestä tällainen nimittely voi tuntua pahalta, ja tuntuukin. Erik toivoisi, että ihmiset saisivat ihan itse päättää, minkä värisiksi hiuksiaan kutsuvat. Kyse on ihmisoikeuksista. Kiusaamista ei pidä hyväksyä.

- Multa vaati tosi paljon rohkeutta osallistua tähän kampanjaan, sillä omien herkimpien tuntojen avaaminen koko kansan eli mun muutaman Facebook-kaverin nähtäväksi on kuitenkin aika arka asia, hän valaisee.

Osallistuminen kutsumua-kampanjaan ei ole jäänyt huomaamatta, vaan kiitoksia on sadellut: esimerkiksi Henna Eveliina kirjoittaa Facebookissa seuraavaa: "Oot nii rohkee kun uskallat julkaista tämmöistä nettiin... Moni varmasti rohkaistuu tästä ja samaistuu tarinaasi. Ihanaa kun uskallat olla oma itsesi !!! Voimia sinulle Erkki :'("

Erik kiittää saamistaan tukiviesteistä ja kannustuksista. Hän arvelee, että nyt suunta on vain ylöspäin.

- Kyllä tää tästä, eiköhän pikku hiljaa porukka ala ymmärtämään eron neonkeltaisen ja vihreän välillä, nuorukainen hymyilee ja hipelöi vihertävää tukkaansa kahdeksatta kertaa kaksiminuuttisen haastattelunsa aikana.

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/09/kutsumua-erik-20-kertoo-traagisen.html

Vaikka puolustan uskonvapautta ja minusta ihmisten pitää pystyä kertomaan uskostaan avoimesti, toisinaan koen ateistina joidenkin ystävien uskontoon liittyvät tilapäivitykset esimerkiksi Lärvikirjassa hieman, hmm, kummallisina tai luotaantyöntävinä. Joskus rupesin pohtimaan, millaisia päivityksiä tosiateisti tekisi.



"Mikä ihana ja kaunis päivä ulkona onkaan. <3 Tätä luonnon kauneutta katsoessani en voi muuta kuin ihastella ja kiittää evoluutiota, tuota ilmiötä, joka on johtanut solujen ja solukokonaisuuksien erikoistumiseen, monipuolistumiseen, tähän lajien ja värien kirjoon. Katsokaa ulos ikkunasta ja nähkää kukat, nähkää perhoset ja mehiläiset, eikö jo tämä näky riitä todisteeksi evoluution olemassa olosta? :)"

"Olipas taas paska päivä... pitää vaan muistaa mennä eteenpäin ja ajatella ettei Jumalaa todennäköisesti ole olemassa eikä kyseinen olento ole siten tulossa pelastamaan minua, joten olen omillani. Pitää ottaa vastuu omasta elämästä. Ryhtiä pyttyyn siis!"

"Tähtitaivas tuntuu niin käsittämättömältä... kuinka paljon merkillisiä, mutta täysin järjellä selitettäviä kvanttifysiikan voimia niiden taustalla piileekään. Kuinka energian vapautuminen tuottaa valoa, joka miljoonien vuosien matkan jälkeen näkyy nyt minulle täällä maan päällä."

"Elämässäni on niin paljon onnea, ja kiitos tästä kaikesta kuuluu ehdottomasti hyvälle kasvuympäristölleni, eli turvallisen kiihtymyssuhteen ja rauhallisen lapsuuden tarjonneille vanhemmilleni, sekä erinomaiselle geeniperimälleni, jonka olet saanut vanhemmiltani. Kiitos vanhempani, elämäni biologisen ja henkisen perinnön tuottajat, ilman teitä minua ei olisi olemassa!"

"Hyvää joulua! Tämä juhla toimi aikoinaan kaiken alkuna, nimittäin vuoden pimeimpänä aikana tapahtuvan talvipäivän seisauksen jälkeen päivä lähtee jälleen pitenemään ja uusi vuosi alkaa. Lisäksi joidenkin mielestä tänään on Joulupukin syntymäpäivä. ;)"

"Olen tehnyt taas väärin... huoh, miksi aina toistan samoja virheitä? Saatana ei kuitenkaan houkuttele tai Jumala koettele minua, todennäköisesti tekojeni taustalla ovat mielenterveysongelmani."

"Maltan tuskin odottaa ensi viikonloppuna olevaa Jumalan kohtaamisen iltoja! En nimittäin usko kohtaavani taaskaan mitään."

"Käytyäni tänä kesänä viikon pituisen uskonnollisesti ja aattellisesti sitoutumattoman, omaa ajattelua korostavan Prometheus-leirin olen kyllä entistä varmempi omasta uskostani. :) Olen nyt entistä varmempi, ettei Jumalaa ole olemassa. Eihän koko skeidassa ole mitään logiikkaa. Hallelujaa ateistinen agnotismi!"

---

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/09/tosiateistin-facebook-paivityksia.html

Hupsistakeikkaa, niin se aika vain hurahtaa ohi silmien ja korvien: tämän blogin aloittamisesta on kulunut nyt suurin piirtein vuosi aikaa! Varsinaisesti IRC-Galleriaan (siellähän tämä kaikki alkoi) on tullut raapusteltua kaikenlaista skeidaa jo viiden vuoden ajan, mutta virallinen blogger-pohjainen blogi on nyt 365 päivän ajan porskuttanut eteenpäin vauhdilla kuin mummo rollaattorilla umpihangessa.

Tässä vaiheessa lukijoita on kertynyt runsaat 26 (+ kaksi bloglovinin kautta, noin 50 Galtsussa), mikä on sangen hyvä suoritus sekalaisia tekstejä sisältävältä blogilta, jossa life&stylea (tai muutakaan fokusta) ei ole. Life&style toisi varmaankin enemmän lukijoita, mutten pidä sitä edelleenkään oikein omana juttunani. Olisiko tosin esimerkiksi yksi omasta elämästä kertova juttu kuukaudessa liikaa? Mene ja tiedä.

Luetuimmat tekstit (blogspotissa) ovat Facebookissa jonkin verran jaetut ja tykätyt huumoritekstit Jos heteroista puhuttaisiin kuin homoista (n. 3300 katsontakertaa), Vapise Tipaton tammikuu – täältä tulee Seksitön syyskuu! (n. 1100) ja Fruittari, katoava laji (n. 340) sekä alastonmallin työtä käsittelevät tekstit (osa 1, n. 1100, ja osa 2, n. 850). Vakavista teksteistä englanniksi "ajattelemista kritisoiva" Ajattelet suomeksi etkä englanniksi on luetuin noin 300 lukijallaan.

Vähiten ihmisiä näyttäisi kiinnostavan ihQutusbiisit (kas kummaa, mä luulin et kaikki kuuntelee ne???). LuQnurkkauksen nimellä kulkevat kirja-arvostelut taasen kiinnostavat yllättävän monia. Kaiken kaikkiaan blogia on vilkaistu vuoden aikana 17500 kertaa. Vauhti on pääasiassa kuukausi kuukaudelta kiihtynyt, joskin esimerkiksi vähemmän aktiivisina kuukausina (helmi- ja elokuu) on näkynyt notkahdus tilastoissa.

Alastonmallitekstien ja muiden elämääni sivuavien tekstien lukijamäärä kertonee hieman harmillisenkin tosiasian: Erkki itsessään kiinnostaa ajatuksiaan enemmän.

Ja laatublogihan tässä on ollut tavoitteena. Hakusanat, joilla sepustukseni on joku löytänyt kuluneen vuoden aikana, kertovat tavoitteen onnistumisesta.

- alastonmalli (yms alastonmallin työhön liittyvät haut)
- kleopatra suuseksi (Mistä helvetistä tuo on tullut? Ei siinä, jos Kleopatra olisi elossa ja olisi edes puoliksi yhtä tyrmääväkuin Elizabeth Taylor siinä leffassa, voisin kyllä kokeilla edellä mainittua toimintaa hänen kanssaan)
- kumihanskat käteen
- pormestari pösö
- gay suomalaisia poikia
- tykkään kun minun rintojani puristellaan
- johanna tukiainen / julia tukiainen / erkki tukiainen
- nuoren pillun maku

Tästä on hyvä jatkaa! Kulunut kesä oli monin tavoin hyvin stressaava ja kiireinen. Kahden työn, sairaalasiivouksen ja henkilökohtaisen avustuksen, loukussa oli välillä niin kiire, ettei sairaalan ylityöpäivien jälkeen useinkaan riittänyt energiaa saatikka luovuutta uuden tuottamiseen. Elokuun aikana minulla oli kaiken kaikkiaan viisi vapaapäivää. Syyskuun koittaessa aikaa on taas enemmän ja ideoitakin pursuaa jatkuvasti, joten edessä on paluu normaaliin päivärytmiin.

LUKEKAA SEISKAN BLOGIANI ÄÄLIÖT.



Tuksusta puheen ollen, sivuan häntä keskimäärin joka 12. tekstissäni.

Menin muuten huuto.netissä läpällä laittamaan hintaehdotukseksi kaksi euroa Tuksun Hei Johanna -sinkkuun. Hintaehdotus meni läpi (alkuperäinen hinta seitsemän euroa, gosh!) ja voitin sitten ihan öfficööliä Tuksu-musaa toimitettuna suoraan kotiini. Voinpahan ladata koneelle biisin korkealaatuisen version.

Hyvää syyskuun viidettä. Tänäkään vuonna silloin ei tapahdu mitään!

// http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/09/laatublogi-erkkipekkablogspot-ja-sita.html