IRC-Galleria

Revin itseni irti koukusta
kirmaan pakoon alasti
katkerana kiroan sen kusipään
joka minut vedestä kalasti

Suremaan jäi koko suku
mustissa puvuissaan suomuisina
kuviouivat tavalla
jonka joku voi nähdä tanssina

Olen kala ja pinta-alani
ei huimaa päätäsi
niin että ihmettelen miksi juuri minut
valitsit saaliiksesi

Metsää pitkin sätkien
koitan karistaa kannoiltani
nuo hirviöt hirvittävät
joille en rupea lounaaksi

Mutta kuinka ollakaan
jouduin umpikujaan
tähän samaan
huonoon jamaan
tahtonut en uudestaan

Käyttöön ottaa aika on
nuo käytännölliset taitoni
joista selvinnyt ei ole
muistaakseni kovin moni

Vasen, oikea, suomuviilto
kaksoiskierrepyrstöpotku
tulee kasvoista kalastajan
kamala verinen sotku

Ja kuinka ollakaan
turpiin aina saa
se joka
pienempiään kiusaa
uudestaan ja uudestaan

Ja nyt on aika juhlia
kun veden alle palaan
suku odottaa sankaria
kalastajan kukistaja -kalaa

Mutta jo seuraava laiturilla
salaa vahtii juhliamme
elämä on selviytymistä
siihen saakka kun kuolemme

Mutta kuinka ollakaan
se meitä ei haittaa
me juhlimme
ja tanssimme
aina vain uudestaan
ja uudestaan