Juoksen sua vastaan nauraen
Osaatko lukea silmistä sen
Mitä ääneen koskaan sanoa uskalla en
Olen yksin keskellä ystävien
Huuto keskellä hiljaisuuden
Olen klovni hymy maalattu kasvoilla
Joka valuu maahan kyynelten mukana
Saan sut jälleen hymyilemään
Unohtamaan ja heittämään menemään
Kuuletko silloin hiljaisen huokauksen
Joka sanoo apuas tarvitsen
En saa horjahtaa korokkeelta
Jonka ootte rakentanu pala palalta
En saa pettää, rikkoa harhakuvaa
Olla jotain mikä ei kuulunut suunnitelmaan
En tahdo olla muille taakkana
Koska en usko teidän mua kantavan
Jos muiden auttaja ei itse jaksakaan
Muut silloin huonon auttajan unohtaa
Sisältä kuitenkin täynnä surua
Murheisiin hukkumisen pelkoa
Kaatosadetta ja lääkepurkkeja
Valonkatkaisijoita ja pimeän pelkoa
Äiti älä jätä mua yksin pimeään
Vaikken sanokaan niin ilman sua en pärjää
Kuuntele vielä hetki ja anna nukahtaa
Hengitykses hiljaiseen kuiskintaan