Huh huh, kun oli taas ilta ,tuo eilinen meinaan. Sitä tuli taaas huonol kisakunnol lähdettyy hiihtäää finlandiaa, ja tulos nähtiin. Jostai puskasta se norjalainen hyppäs suoraan ollin pään sisään, ja siinä vaihees käsi ei enää noussut eikä kuulunut huh huhia. No mutta mitäs mulla täs valittamista.... sainha minä valtiolta kuiteski ilmasen kyydin, yöpaikan ja huolella valitun seurueen. Oli meinaan harvinaisen mukavaa aamulla arvuutella kotiinlähdön aikaa, ja siinä vaiheessa se käsikin alkoi taas nousemaan. Digasin ihan älyttömästi, ku se pollari heitti mulle aamurössön... se meinaa pelasti mun hellän runoilijasielun. HimonenSimonen OY kiittää kaikkiia takapuolta koristelleita, rehtoria (joka tuli aamulla vastaan kun kotiin kävelin), ja aivan loistavia kohtalotoveroita, jotka saivat aamulla kaiken taas muuttumaan hymyksi. Äiteee oli kyllä ylpee