IRC-Galleria

mie ; '' mie tuun sit sun kyydil huomenna kapee''
äiti ; '' joo me lähetää kalastaa yritähä tehä muutaki ku istua koneella''
mie ; '' no sinetässä ? ei tääl oo mitää tekemistä, mut mie tuun huomenna kaupunkii.''
äiti ; '' joo no enpä tiiä tuutko ku istut vaa koneella !''
mie ; '' no sit istun huomisenki ''
äiti ; " sehä nähhää ! " jnejnejnejne
mie ; " nii nähhää ! "


äippä on pissapää <3



Äiti; ''päästä sami koneelle''
mie; ''e.''
äiti; ''PÄÄSTÄ SAMI KONEELLE !''
mie; '' joojoo kuuntelen yhe biisin vaa''
äiti; '' joo no kuunteleppa oikein hyvin ku et voi kuunnella sen sit ku vasta maanantaina, ja kaupunkiinkaan ei mennä''
mie; ''ai. mitä mä sit teen tääl sinetäs''
äiti; '' KUULE SIEL ON METTÄÄ MISSÄ KÄVELLÄ, LÄHE LENKILLE !''
mie; '' VIHJAAKS ET OON LÄSKI ?!!''


MYÖHEMMIN :

äiti ; " ja suihkuun, saunaan tai pesulle ei sitten mennä ''
mie ; " jaa no ? "
äiti ; " EI YHTÄÄN JÄRKEVÄÄ SANAA TULE TAAS NÄKÖJÄÄN SUUSTA, MIE VOIN KUULE OTTAA
SULTA KONEEN JA KAUPUNGILLA KÄYNNIT POIS KU ISTUT VIIKONLOPPUSIN
VAA KONEELLA ! "
mie ; " mietippä miksi. "
äiti ; .. jotain paskaa en ees muista mitä -.-

kaikki sattuu, niin paljon, niin kivuliaasti.
kaiken täytyy tapahtua vaikeimman kautta, tahdosta riippumatta.
tai no tahtohan sen määrää, ikävä kyllä ei minun tahtoni, vaan sinun.
sinähän se olet joka elämästäsi ja liikkeistäsi päättää, en minä sinua ohjaa.
sinä se päätät, jos et halua olla kanssani, tai rakastaa minua, tai no
et sinäkään, vaan tunteesi. minkä sinä tunteillesi voit ? en ole itseäni
takiasi muuttamassa.
olen kuitenkin tajunnut, välitän sinusta. mutta riittääkö se ? riittääkö se, että
vain minä välitän ?, ei. mutta todellisuudessa oletko sinä se minun elämäni
tukipilari johon voin tarttua kun minun on paha olla, joka pysyy rinnallani päivästä
toiseen, ei pakene huonojakaan päiviä.. oletko ?

The Light escapes her room tonight, every little moment tells her, now
it's time Opening a new scar, closing the wounds with a knife, no more
crying in the lanterns light

---

Valo pakenee hänen huoneestaan tänä yönä
Jokainen pieni hetki kertoo hänelle ajan olevan nyt
Avaten uuden arven, sulkien haavan veitsellä
Ei enää itkua lyhdyn valossa

Etsin ihmisten katsekontaktia, turhaan, olin heille kuin ilmaa.
Kaikilla muilla tuntui olevan hauskaa, kukaan ei ollut yksin,
ja jos olikin, huolehdin, ettei kauaa, itse olin silti niin yksin, en välittänyt siitä.
Toivoin, että joku huomaisi minut, ehkä huomasikin, itse en vain huomannut.
Ei kukaan kuitenkaan tullut juttelemaan, ei näyttänyt tunteita, ei rakkautta, ystävyyttä,
ei edes vihaa. Ei mitään.
Lopulta löysin ihmisen, joka tuntui välittävän, niin, hän tuntui välittävän,
mutta koska totuus on aina tarua ihmeellisempää, paskat hän välittänyt muista kuin
itsestään, tarjosi vain karttaa helvettiin.
Kaikki tapahtui niin äkkiä, elämääni vain käveli joku, ei hän koputtanut tai kysellyt,
hän vain tuli, sisään suoraan sydämeeni, kuunteli ja kokosi sydämeni sirpaleita pala
palalta suurempaan osaan, pala palalta vahvemmaksi.
Hän vain takertui minuun, takertui tunteisiin, takertui sieluun ja sydämeen, hän
on se josta en koskaan halua irroittaa, hän on se joka tarjosi minulle karttaa taivaaseen,
se jolle voin kertoa ilot ja surut, se jota voin rakastaa, hän on se, ystävä nimeltään Hannes<3

Olet ainoa joka tietää minusta jotain, jotain, mitä kukaan ei tiedä.
Olet ainoa joka tietää todellisen minäni, ei vain sitä ulkokuorta.
Olet ainoa joka tietää, etten todellisuudessa ole sellainen, mitä muut luulevat, se on vain showta.
Olet ainoa joka on koskaan edes halunnut tutkia ulkokuorta syvemmältä, ainoa joka on
hieman raaputtanut sitä kuorta, ja tutkinut todellisuutta.
En päättänyt mitään, en päättänyt sinulle avautua, en päättänyt sinuun tutustua, tuskin sinäkään päätit, mutta niin vain kävi, niin kävi, ja olen siitä onnellinen, vaikka menetinkin juuri hänet, pystyn jo nyt hymyilemään, sillä sinä tulit elämääni, ethän sinä häntä korvaa, sillä olet paljon enemmän, paljon, paljon enemmän, ja paljon parempaa, olet ystävä, enemmän kuin puolet sydäntä, olet maailmassa pieni osa jotain suurta, minulle olet pienessä maailmassani jotain suurinta<3

niin paljon yhteistä, niin paljon samaa.
niin paljon samankaltaisia kokemuksia, niin paljon pahaa.
niin paljon tunteita, niin paljon rakkautta.
niin suurta kaveruutta, helvetisti ystävyyttä.
niin vitusti luottamusta, ei ketään toista kohtaan yhtä paljoa.
niin vähän vasta tunnettu, en silti enää ilman sinua pystyisi olemaan.
niin, miten edes olen voinut kuvitella että elämäni olisi ihan okei, ei,
ei se ollut, kyllä minä sen tiesin, mutta nyt kun löysin sinut, todellisen
ystävän.. Elämästäni tuli paljon helpompaa kun tiedän, että
yksi ihminen, yksi rakas, yksi tärkeä, yksi hyvä ystävä kulkee rinnallani<3


Kiitos Hannes<3

Time stands still when the days of innocence
Are falling for the night
I love you boy I always will
I swear I'm there for you
Till the day I die<sydän>


I love you and I hate myself

Kerran sinä leikkasit pois minut, nyt minä leikkaan pois sinut.
Kerran sinä jätit minut valitsematta.
Vasta tänään minulla on mahdollisuus jättää valitsematta sinut.
Luulit varmaan, että pomppisin riemusta tasajalkaa kun
saisin vihdoinkin tavata sinut ? siinä erehdyit.

enää en ole katkera, enää en halua pudota jostakin korkealta. Vaikka koville se otti,
sillä minä rakastin sinua niin. Niin paljon minä sinua rakastin, että aloin painaa kuin jokin
koskesta ruopattu kivi ja ripustauduin sinuun pieneen, hentoon.
Anteeksi, kiitos. Sinä opetit minua katsomaan toista silmiin, sinä opetit minua
koskettamaan. Sinun silmiäsi ja ihoasi minun on ikävä. Ja sinun ymmärrystäsi, myötä-
tuntoasi. Niitä minä olen vasta opettelemassa.
Joskus nuorempana luin jostakin kirjasta, että on kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka
lähtevät, niitä jotka jäävät.
Ehkä se on niin että on muuttolintuja, joita varten on taivas, ja sitten varpusia kuten minä.
Mutta mitä enemmän päiviä kuluu, mitä pimeämpi ja kylmempi tulee, sitä paremmin minä
hyväksyn. Eikä se kuitenkaan tarkoita että luovuttaisin hetkeäkään pois tai unohtaisin sitä mitä meillä oli. Se on rikkumatonta ja jää minuun kuin hengitys.
Sinä kysyit minulta , mitä minä tahdon. Tai et sinä kysynyt, mutta minä luin kysymyksen sinun silmistäsi. En osannut vastata, koska minä tahdon kaiken.
Kaikkea ei voi saada, mutta tahtoa on silti lupa. Minä tahdon sinun rakkautesi, vaikka tietäisinkin etten sitä saa.
Tiedänhän minä, ymmärrän ja hyväksyn, mutta tahdon tahtoa. Uudet asiat kutsuivat sinua niin kuin syksy muuttolintuja. Eikä lintu voisi lentää jos sen siivessä roikkuisi kivi.
Ehkä uudet asiat kutsuvat joskus minuaki. Minulla on pöydällä edessäni kaikki kirjat jotka sinulta sain. Pieni kätesi on tehnyt sivuille merkintöjä. Ne ovat nyt minun polkujani. Minä otan sinun kirjasi haltuun, kannesta kanteen. Kun keskityn niihin, pystyn ehkä unohtamaan ikäväni
...

Minä tahdon rakastaa sinua aina<3