kukaan ei oo yhtä tärkeä.
Tätä yötä kun kanssasi kuljen,
uskalla en liikahtaa
enkä lumousta särkeä
kaiken muun tästä huoneesta suljen.
Iho muistaa jokaisen kosketuksen,
mieli noiden sanojen merkityksen,
sydän viimein ymmärtää kaipauksen
ja niistä jokainen tahtoo lisää.
Hento kuiskaus pimeässä,
se pyytää viereeni vielä jää.
Hyvä on hiljaa olla tässä,
mennyttä en luonas enää nää.
Syliisi unohdun,
ihoosi painaudun,
hetkiseen tarraudun,
ja pienet toiveet toteutuu.
Pimeys yön sakenee,
tulet lähemmäksi minua.
Väkevämmin kuin ikinä elän.
Pelkoni pois pakenee,
riittää kun vain katson sinua
silloin menneelle voin kääntää selän.♥