IRC-Galleria

Aina, kun kuljen läpi kaupungin, muistelen tilanteita jolloin olet ollut vierelläni. Kun en saa unta, lähetän viestin ja ajattelen sinua lämpimästi. Kun varjot peittävät auringon, voin vain muistella hetkiä katulamppujen alla. Vain sinä saat minut hymyilemään, ja aavistat jos kaikki ei ole kunnossa.
Nimesi löytyy milloin mistäkin. Vihoista, työpapereista, mistä vaan. Olet ainoa, ketä osaan enään ajatella. En vain saa hymyäsi pois mielestäni. Ei itseään voi pakottaa ihastumaan. Se saisi vain vihastumaan, kun puuttuu se täydellinen pakkaus. Ihminen, kenen rinnalla kulkea ja kasvaa. Kasvattaa rakkauttaan elämään ja kasvattaa ulos kärsimyksestä. Täytyy olla huumoria, luonnetta ja ihanuutta, pyrin silti karttamaan huonoa tuttavuutta. Silti kaipaan jotain niin herkkää ja erityistä, monisyistä ja pitkää, kuin langoista kerityistä. En voi olla hetkeäkään ajattelematta sinua, ethän koskaan jätä minua? En vaan kestäisi täällä ilman sinua. En tiedä, kuinka saatan elää toivossa, kun muut saa rakastaa toista rauhassa.

Joskus on paljon vaadittu, että saan palan aikaasi. Aikaa, jolloin voit syliisi sulkea, ja suudelman ansaita. Rutistaisit kauan tai pitelisit hellästi, et haluaisi päästää irti. Itsekin tiedän sen. Hymyilisit aina kun nähtäisiin, ja anteeksi pyytäisit turhaan kun lähtisin.

Kaipaan vain sitä ystävää, jonka tunnen menettäväni tyhmyydelläni. Tuskan kantaisin läpi elämäni.