Pirun hieno aamu. Äiti herätti 7:30 ku se heitti mut ruskolle hakee auton. No ainakin se toimii vihdoinkin. Ailen koitettiin hakee se mut se ei lähteny käyntii edes kaapeleil ni jouduttii jättämää se sinne. Olin taas vallan tyytyväinen.
No isä soitti 17:50 ja ilmotti et auto on valmis. Ei pal auta ku pitää lähtee treeneihin. Oli erittäin mielenkiintonen puhelu, isä päätti näet oikeen selventää mulle mikä oli ongelma, että miksei auto lähteny käymää aamulla. Sanotaanki näin, että siitä höpötyksestä en tajunnut sanaakaan. Jotain että 'joku kampikammio daidai jotain akseli jotain plaa plaa liitin hapettunut'. Joo joo siis tottakai, joo mä ymmärrän...... Nii.
No pää asia että nyt se käy taas kiltisti. Tosiaan sit palauduin kotiin ja huomasin et olin unentokkuras laittanu paidan väärinpäin. Hyvä minä ja kiitti äiti ku et sanonu. Noooo ei se mitää. Kukaa ei sentää nähny. Toivottavasti. Ja perkele miks mulla soi päässä Rammsteinin Mein land? Ei ole hyvä tämä.
Ainoa päivän äksöni: Vie pari valokuvaa ja kortti Cafe Artiin. Aika tapahtumarikasta tää elämä näin lukulomalla. Pitäskö lukee? Mahdanko jaksaa? En kuitenkaa...
P.s. Miks hevetissä ulkona pitää olla taas 15 astet pakkast. Ärsyttävää.