IRC-Galleria

Genre: Yrittää kovasti venyä pakinan mittoihin, mutta jäi vähän puolitiehen

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ikinä, koskaan, “niinq never” en oo kokenu mitään piinaavampaa kuin sukujuhlat.
Jo sana itsessään aiheuttaa pakokauhun valtaa: “Apua! Nyt äkkii jotain muuta menoo, ai gynelle, SELVÄ! Ei siis, en millään pääse tulee niihin sukujuhliin voi HARMI. Pitää toi -- noi ikkunatki pestä ja siis voi kauheeta kuuliks jo et mulla on hitsin iso mustelma jalas -- jalkakramppi! Joo, ei käy toi käveleminen, yhtä tuskaa on on on. Joo, että ei se nyt oikeen irtoa -- olisin kyl halunnu nähdä enoo ja mummii, mut ei voi, ei pysty. Okemo.”

Sukujuhlissa ihmiset jauhaa niin läpipinnallisia asioita, suosikki aihe lienee sää ja se tavallinen klisee: “Ohhoh, onpa Ville-Petteri kasvanut sitten viime näkemältä. Mites siellä koulussa, seiskallahan sinä olit? Oi, ohops, jo oikeen lukiolainen! Kuulehan tuota vaari!” Vanhat riidat ja erimielisyydet unohdetaan juuri niiksi tunneiksi, kun koko suku on kerääntynyt yhteen tiiviiseen loukkoon johonkin päin Suomen perukoita. Oikeastaan erimielisyyksiä ei unohdeta, ne vaan piilotetaan ja leveiden hymyjen seasta välkkyy raateluhampaat, kilpaa joulukuusen koristeiden kanssa.

Mitä siellä sitten yhdessä tehdään? Jaa, asiastahan voi aina heittää villejä veikkauksia.
Tylsemmät veikkaa kahvittelua, ihan näin vinkiksi. Jokaisella suvulla on omat traditionsa, mutta perinteisesti yksi kunnon katastrofi A. arvoesineen pirstaloitumisesta, B. luurankojen kaivamisesta kaapista, C. rivoilusta varmasti koituu. Ja ehkä jossain vaiheessa naapuri kutsuu paikalle poliisit, pelätessään “oman” henkikultansa puolesta.

Suvun majoittaminen (sen jälkeen kun osalla porukasta on menny vähän överiks) on ihan oma kategoriansa. Jotkut on sentään ajanu sinne hemmetin Pernäjoelle viisi tuntia putkeen, eikä illalla kello kahdeksan talviaikaan oikeen innosta, jos edessä on puuduttavat, unettavat viisi tuntia autossa saman päivän sisällä. Toiset, perheelliset, ovat jo vakaasti päättäneet tietenkin jäädä yöksi, sen kummemmin isäntäperheeltä kyselemättä. Siinä sitten kun jaetaan vuodepaikkoja ja korjataan keittiön pöytää pois patjojen alta, kuulee, että ne kaksi muutakin perhettä ovat päättäneet jäädä niiden kymmenen muun vieraan kanssa. No eipä siinä mitään, majoitetaan koko suku! Majoituksen tarjoavat voivatkin nukkua teltassa ulkona, joka tietenkin vuotaa katosta.

Aamulla tuleekin sitten herättyä jonkun tuntemattoman vierestä. Sitten sitä tökkii hereille: “Hei sori et häiritsen, mut mitäs sukua sä mulle oot?”

Sukujuhlat voi hyvällä tuurilla vääntyä karmaisevaksi - etenkin jos mummo saa sydärin sen jälkeen kun Marju julistaa eroavansa Urposta. Ja sekin vain hyvällä tuurilla. Muuten ne ovat lähes aina tuhoisat.