Että voi välillä ottaa päähän ihmisten tyhmyys.
Mikä siinä on niin vaikeeta ilmottaa itsestään sellasista asioista, joista PITÄÄ ilmottaa! Kuten esim. sovitusta asiasta, sitten pitää toisen tietämättä muuttaa asioita eikä siitä sitten voi kertoa eteenpäin. ONKO VAIKEATA VAIKKA KYSYÄ ETTÄ MILLÄ JUNALLA OLIT AIKOMASSA MENNÄ TAMPEREELLE JA ETTÄ MIHIN AIKAAN VARATAAN LIPUT!? Ja onko vaikeata vaikka näpyttää tekstiviesti että varattiin liput, hommaa omas ajoissa!? Saatana!
Ärsyttää tollanen. Just ton takia vedän nykyään ilo -pillereitä ja kieriskelin säälittävässä itsesäälissä yläasteen ajan ja meinasin hypätä sillalta. Onko se nyt liikaa pyydetty että ILMOTETAAN asioista ETUKÄTEEN.
Myös lupausten rikkominen vituttaa niin helvetisti. Ensin luvataan että joo, tulen käymään teillä kun ei olla pitkään aikaan nähty, mutta sitten viimetingassa kerrotaan että en pääsekään kun lähen toisen kaverin luokse. Jahas, kiitos tästä. Myös oman rahan tuhlaaminen kavereihin sapettaa, matkustan jonnekin perkeleen pitkälle ja sitten se henkilö, joka piti tavata ei ilmestykään paikalle ja menetin omaisuuden vain päästäkseni istumaan käytävälle.
Joskus sitä vaan miettii että mikä miussa oikein on vikana, että ihmiset loittonee miun luota. Miksei miusta välitetä? Miksei kukaan ikinä vaan vaikka laita viestiä että mitä kuuluu? Ja sitten kun minä en sitä tee, niin valitetaan jatkuvasti, että "mikset oo soittanu" tms. Niin no miksiköhän en.
Sitten on näitä pinnallisia ihmisiä, mitkä vaan sanoo, että "nähdään taas" ja "pidetään yhteyttä" muttei koskaan sitten pidetä sitä yhteyttä eikä enää nähdä koskaan. Onko sitä pakko valehdella? Kuuluuhan se toki hyviin tapoihin, mutta onko hyvä tapa valehdella ihmiselle päin naamaa. Onko? Sama kun sanoisin että "tapoin perheeni ja poltin talon viimeyönä".
Olen minäkin ujo ja olen perunut tapaamisia, mutta vain siksi että olen ollut aika pahassa tilanteessa tai muuten ei vaan pysty. Kyllä minäkin sanon että "nähdään taas" koska tiedän että tullaan vielä näkemään. Ja kun oli mukavaa, niin myös sanon sen ja tarkoitan sitä. Ja jos jää ikävä niin sanon sen. Mutta jos ei, niin en valehtele toiselle päin naamaa, vaan yritän keksiä jotain muuta mikä ei masenna.
Ja on myös nämä toisenlaiset pinnalliset ihmiset, jotka arvostelevat ihmisen ulkonäön perusteella. Tilanne: ollaan kavereiden kanssa baarissa jossa on esiintymässä random bändi, ollaan kavereiden kanssa eturivissä vierekkäin ainoina leideinä ja bändin laulaja kyllä silittelee kavereideni päitä mutta jättää minut välistä. Myös Herra Ylppö jätti minut kättelemättä keikan päätteeksi, vaikka kaikki muut eturiviläiset se kätteli sukupuolesta riippumatta.
On myös ollut tilanteita jossa baarimikko on tarjoillut nätimmille tytöille ensin, on tullut kysymään pöydästä kavereilta ottaako ne juomista mutta jätti miulta kysymättä.. Saan myös todella tylyjä vastauksia vastaavanlaisilta asiakaspalvelijoilta usein. Esim. bussissa eräs kuski kyllä matkan päätteeksi kiitti takaisin kaikkia muita matkustajia paitsi minut.
Usein myös miespuoliset opettajat tuntuvat vihaavan minua suunnattomasti. Minä olen aina väärässä ja miulle nauretaan päin naamaa, valehdellaan ja annetaan huonoja arvosanoja. No en väitä että olisin mitenkään hyvä oikein missään, mutta on se kumma, miten huonoja numeroita olen saanut juuri niiden kursseilta.
Pelotanko mie jotenkin vastakkaista sukupuolta?
Olenko minä uhkaava nainen vain siksi, että mie pidän miesten vaatteita, miulla on lyhyt tukka ja ääneni on matala ja pituuttakin löytyy? Vai olenko vain niin ruma ettei minua siedetä? Olen aina ollut se luokan rumin tyttö, mutta ei se tarkota sitä että olisin jollain tapaa epäinhimillinen. Ja että kanssani ei voi kommunikoida.
No, ei sitä kaikille voi olla mieliksi. Pitää kai heittäytyä kokopäivä lesboksi.