IRC-Galleria

HUomen sit 20 vee, nih.
Väsytää niin hitosti, vaiks oon nukkunu joku 12 tuntii. @_@
Pitäs lähtee Porii tänään... ei taho, niin synkkää...

Vittu.

Vitun vittu?

vittu, vittu Vittu.

t. Vittu

Suomen kamaralle laskeudutaan 18. kesakuuta 2008 kello 17:50~


OH YEAH!

Kotiin? Paasenko vihdoin kotiin?

Voin kertoa teille, hyvat ystavani, etta USA on melko paska paikka.
Syntymatodistuksen saaminen on vaikeaa, passin saaminen on vaikeaa, elaminen on vaikeaa!
HALUAN KOTIIN!

On the good note tho,

sanotaanko noin kahden viikon sisalla olen matkalla kotiin!
Hip hip hurraa!

Paloin pahasti! HYVIN PAHASTI T.T *snif snif*
Mutta on internet ythteys kirjastossa, laitan kuvat kohta koneelle ja laitan muutaman tannekkin!


Bai Bai.

Halusin keitettyja perunoita lihan kanssa ja kaikki katsoi muo etta O_O???
Naa ei syo lainkaan keitettyja perunoita. It's weeeeird.

Ja mun paahan sattuu, on sattunu jo muutaman paivan ja taisin unohtaa taas tanaan.
Vittu, vittu...... -.-

Ha, ei mennakkaan naimisiin.
Vasta sitten Suomessa, kai. Raha on niin ongelmallinen paskiainen ettei mitaan rajaa.
Oon kohta veloissa silmia myoden.

Mut tullaan nyt ehka kuitenkin Suomeen, jos saadaan passiasiat kuntoon ja rahat lippuihin ja sitten tullaan kotiin. :)

Oikeasti, odotan innolla et paasen takaisin Suomeen, vaikka harmittaakin etta rahaa palaa vaiks sita ei ees ole.

Edelliseen merkintaan viitaten, Alkaa murehtiko, oon viela elossa.
Las Vegasissa juuri nyt, on ollut tosi mukavaa, parempaa kuin Los Angelesissa.
Voidaan vaikka ehka tulla tanne asumaan joskus :o
Mutta viikonloppuna kai sitten mennaan naimisiin, Las Vegasissa, eiks olekin kliseista.

Haleja kaikille, koittakaa parjata.
Anteeks.

Nahdaan.

Michael sanoo moi, lol.

Suomalaisessa nappaimistossa on kylla niin monta erilaista asiaa kuin tassa mita nyt kaytan. Ihan ekaksi olis tosi mukavaa jos sais jostain a'n ja o'n paalipisteilla! EN VOI EES KIRJOITTAA NIIDEN OIKEITA NIMIA! ugh. Mut siis joo.

Tanaan tapahtui jotain kamalaa, en kirjoita sita tanne, kun se on jo liian kamalaa.
En oikein tieda et mita pitais ajatella, en varmaan voi edes nukkua tanaan. Pelottaa ja itkettaa ja vapisuttaa ja on nalka ja pelko ja kaikkea.

Kaikki on niin epavarmaa ja jostain.

Huoh.

Toisaalta, mun vika et tapahtui mita tapahtui, mun.
Ja sit taas... en tieda.

Hei taas.

Viikko kolme Los Angelesissa lahenee loppuaan. Kaikenlaista on tullut koettua, mutta pahinta on ehdottomasti tama kuumuus. Ugh. Asustelen eraanlaisessa kattohuoneistossa, jossa ei teknisesti ottaen ole ovea vaan vain reika lattiassa josta mennaan ylos ja alas. Siella on tajuttoman kuuma!
Tanaan olen maannut koko paivan sohvalla ja katsellut Futuramaa, eraan sattuman takia, joka sattui eilen. Auts. Ehdotan, ettei kukaan koskaan kokeile 15 shottia suklaa Vodkaa tunnin sisaan kahden shotin annoksina. Eka kerta ikina, etta voin sanoa etten muista ihan koko iltaa.

Mutta hah, ei silti vielakaan ollut minkaanlaista paansarkya, maha tosin oli hiukan pipi. :p
Kai sekin voidaan laskea krapulaksi. Ugh. Never again.

Postikortteja! En ole loytanyt mistaan! En Glendalen ostoskeskuksesta, en Walmartista, en Ralphsista!!! Mita helvetin pelia tammoinen on!! Mutta odottakaa vain, kylla mina lahetan ne ennenkuin palaan Suomeen! Varmasti, kunniasanalla! :)

Pojat (Michael, Chris ja Martin) lahtivat kauppaan ehka tunti sitten, kai tulevat kohta takaisin. Mina olen liian vasynyt ja liian heikkona kavellakseni kilometreja kauppaan. Niskaan sattuu ja paassa on kuhmu. Ei kannata kaatua suorilta jaloilta. Kahdesti.

Jos loydan jostain kaapelin jolla saan kuvia kamerasta koneelle, laitan muutaman tanne, ehka jopa Michaelista. Vaikka sen jalkeen saisin varmaan kuulla kunniani! Anyhow, ensi perjantaina Las Vegasiin (Damn, not 21 yet. :(). Hihii.

Love you all,
Laura

Olen jumissa ulkomailla, luoja tietaa kuinka pitkaan.

On ikava pienta kissaani, tahdon sen tanne etta voin rutistaa siita ilmat pihalle, ja tuntea oloni edes hiukan kotoisammaksi. On ikava ystaviani: Jaanaa, Viivia, Marikaa, Jennya, kaikkia niitakin, joille en ole aikoihin puhunut. On ikava perhetta. Siskoa ja veljea, aitia ja isaa. Taalla on Michael. Pieniksi hetkiksi han pystyy saamaan minut unohtamaan ikavan, mutta ne pienet hetket ovat kovin katoavia. Minne mina taalla menisin, jos asiat yhtakkia kaantyisivatkin minua vastaan?

Puhelimessa on laskua ylitse 300 euroa. Kotona odottaa laskuja. Asunnosta menee 280 euroa joka kuukausi. Ja mina olen puoli maailmaa erossa kaikesta, milla koskaan on ollut minulle valia. Taalla mina asun talossa, joka ei tunnu kodilta vahaisimmassakaan maarin. Taalla mina sailon ruokani jaakaappiin, joka on taynna teriyaki kastiketta, jota Michaelin veli ei vielakaan ole siivonnut, vaikka sen sinne kaatoi viime viikolla. Taalla mina istun sisalla koko paivan, koska ulkona menisin hukkaan. Istun ja mietin, mietin ja huolehdin, huolehdin, kunnes kyyneleet tulevat, koska kaikki murheet on hiukan liikaa.

Englantia, uusia sanoja, vaikeita sanoja, tuttuja sanoja, kirosanoja. Lausun B:t P:iksi ja muutkin kirjaimet pain honkia. Sanoo, etta se on sopoa. Vaiko niinko? Minua se arsyttaa etta paasevat nalvimaan minua, kun en osaa itseani ilmaista, aivan yhta hyvin kuin he. Mina tahdon oman kieleni, kielen jolla voin marista asioista oikealla tavalla, en vaaralla. Vittu.

Mutta suurimmassa maarin asiat ovat hyvin. Elama kulkee eteenpain, ehka muussakin mielessa kuin siina ensimmaisessa. Postikortteja pitaisi kai lahettaa. Ylihuomenna saan $50 ja sitten taas elama hiukan hymyilee. Mutta mita tehda taalla nyt? Haluan kissanpennun, mutta mita sitten kun lahdenkin taas takaisin kotiin. Ugh... Miksi niin vaikeaa....


Laura