IRC-Galleria

Tänään tapahtui pieni iloinen asia... runoni sai myötätuulta savon sanomilta, tosin se julkaistaan ilmeisesti lyhennettynä =( . Niille jotka tykkäävät runojen lukemisesta laitan runoni luettavaksi, saa haukkua vapaasti =)
Kotimaa
Mis kirkkaat järvet siintäpi, uljas metsä kohoavi.
Siell on miun kotimaa.
Ylväs luonnoltaan.
Mis rauhallisna veet virtaapi, lujat kalliot kohoavi.
Siell on miun kotimaa.
Kaunis luontoinen.
Mis kaunoinen joutsen uipi, vilja pitkänä kohoavi.
Siell on miun kotimaa.
Tyyni luonnoltaan.
Kalevalan kankahilla kaunihilla, loisteliaalla maalla.
Siell ylväät urohot kohoavi kauniit neitoset syntyvi.
Kankahilla uljaan kansan. Kankahilla Suomen maan.
Siell on miun kotimaa.

Illat ovat mielenkintoisia. Ennen nukahtamista ajatukset harhailevat ja välillä suorastaan synnyttävät suuria virtoja. Viime iltana vääntelehdin tuskissani näiden virtojen kanssa. Runoa pukkasi... liiaksikin. Mieleeni tuli tuolloin ironinen runo sillä hetkellä, kun unta olisi pitänyt saada.

Mihin onkaan luovuuteni kadonnut.
Maille kaukaisen maan, kiven alle vihoviimeiseen kuusikkoon.
Ei
Täytyy istahtaa, maailmaa katsahtaa.
Nähdä uutta ja vanhaa.
Tärkeää ja järkevää.
Mystistä ja kiehtovaa.
Inspiraatio yhtäkkiä taasen yllättää.

Onneksi uni viimein saapui päästämään minut kehtoonsa.

Vaikka elämä kuinka mielekästä täällä pohjolassa onkaan ei meidän silti tulisi käyttää mitään liiaksi. Kiinan kasvava väestö ja sen vaurastuminen tulevat kallistamaan ruuan hintaa, puhumattakaan ilmastonmuutoksesta. Luonnonvarat ovat rajalliset ja niitäkin tuhlataan kuin viimeistä päivää. On paljon köyhiä jotka näkevät nälkää, lisäksi on niitä jotka saavat ruokaa liiaksikin ja silti ovat surullisia. Esimerkiksi Afrikassa on paikkoja joissa eletään hyvin vaatimattomasti onnellista elämää.
Vaikkei olisikaan tutkija-ainesta voi silti tehdä jotain asioiden helpottamiseksi. Aloittaa voi itsestään. Jätteiden kierrätyksellä ja turhan välttämisellä pääsee pitkälle. Laajakulmatelevisio, kotiteatteri-järjestelmä ja Mercedes-Benz voivat houkutella, mutta tosiasia on ettei ihminen tarvirse muuta kuin vettä ja leipää.
Itse aloitin asioiden muuttamisen jätteiden kierrätyksellä, turhan välttämisellä ja kasvissyönnillä. Kasvissyönti voi kuulostaa oudolta tavalta parantaa maailmaa, mutta jos kaikki maapallon ihmiset olisivat kasvissyojiä, niinkuin valtaosa keskiajan ihmisistä ilman aatetta, riittäisi ruokaa kaikille pitkälle tulevaisuuteen.