IRC-Galleria

Ajatuksissani kirjoitin ja mietin. Toivottavasti se ei ole kenellekään pahasta eikä kenenkään kurkkua kuivaa ja päätä paina suuttumus, viha, ärtymys tai muu, jos tekstini erehtyy lukemaan.


Vastaukseni Naamakirja™:n keskusteluissa koskien Steven poismenoa.

Ja pöh. Tämä on yksi suurimmista piirteistä, ehkäpä myös yksi vahvuuksista, jota kuitenkin epäilen, mikä meillä on. Mahdollisen surun tunteminen jotakin julkisuuden henkilöä kohtaan. Miksemme me muista niitä, jotka kuolevat lähellämme yhtä paljon, kuin niitä, jotka olemme nähneet kaukokatsomislaitteessa. Jokainen onnettomuudessa menehtynyt, jokainen henkensä toisten käsissä menettänyt.
Ei, ei kenenkään kuuluisi kuolla niin varhain (~56a), mutta ihmettelen silti.

Ehkäpä se on kuitenkin kunniaksi heille, joita muistavat vain heidän läheisensä. Mitä me olemme muistamaan yhtä, josta emme tienneet kuin pintapuolin. Ehkäpä se kuuluu meidän oikeuksiimme ja meidän olemukseemme muistaa läheisiämme ja kunnioittaa heidän muistoaan, vaikka muut eivät sitä tietäisi. Minulle se olisi suurempi kunnia, kuin kaikkien muistama, vain pintapuolisesti kuitenkin.

Ehkäpä me muistamme tunnettuja, kuin kuninkaita. Ehkäpä meitä pelottaa olla kunnioittamat heitä, joskin pintapuolisesti, koska me olemme oppineet, että joskus meitä rankaistiin kohtuuttomasti pienestä välinpitämöttömyydestä.

Ehkä.


Olen erilainen.
I think differently.