valvon yö, huoneessani palaa valo, niin kirkas etten näe mitään ulkona muuta kuin...yöperhosen, joka yrittää päästä huoneen valon luo. ulkona on syksyn yön kylmyys ja pimeys. Tiesin täsmälleen mitä yöperhonen kaipasi, mutta yöperhonen ei vaan tienyt, että se kuolisi silti jos pääsisi valon luo. Totuus on se, että vain tuolla hetkellä yöperhonen on elossa, hetke jolloin se yrittää lentää kiihkeästi ikunan verkkoa läpi, koska toivo on ihan edessä, vaikka todellisuudessa näin lyhyt etäisyys on sille ikuinen vielä pitempi.
Takana on kylmä syksyn yö ja reallinen luonnon maailma, jossa vahavat syö heikot, edessä on makea myrkky, unelmaparatiisi joka ei koskaan ikinä ole ollut olemassakaan. Takana on epätoivo, edessä on toivo, ei halua takaisin, eikä pääse eteen päin, vain tässä välissä on elämä, kuolemien välillä ;)