IRC-Galleria

Tää yksinolo ja semmosen miellyttävän seuran puute.
Ensi viikonloppuna (tai jo sitä ennen) vaikka baariin.

Valvotun yön ja rankan juopottelun jälkeen, nyt ehdottomasti taukoa taas sellaisesta.

Ensin hakkasin texas hold´em pokeria noin kolme ja puoli tuntia 12000:n pelaajan turnauksessa ja sitten katselin vielä leffan samasta aiheesta, vaikkakin ironissävytteisen sellaisen.
Suht hyvin meni taas pokerissa, olin sijalla 100. tuossa 12000 pelaajan turnauksessa.
Tuollaiset isot turnaukset aina vaikeampia voittaa kuin pienet.
Pitkät, monituntiset turnaukset ovat tietty väsyttäviäkin, omasta mielestäni olen vielä parempi Razzissa kuin Hold´Emissä, mutta kyllä siis jälkimmäisessäkin kulkee.;)

Juoda nuo loputkin kaljat tuolta jälkkäristä.

Kuten eräs kreikkalainen hotellipoika/mies tapasi sanoa ja siihen sen suomenkielentaito sitten jäikin.:DD

Juurihan tuo tuli luettua ja tykkäsin kovasti kirjasta.
Pääsee ihan kolmen parhaan coelhon joukkoon (Zahir ja Veronika päättää kuolla ovat ne kaksi muuta).
Paljon semmoisia muistikuvia syksystä toi kirja mieleeni, oma elämä siten risteytyi kirjan tapahtumien kanssa, eli kirja kosketti/puhutteli minua. Usein tuntui lähes siltä kuin lukisin omia ajatuksiani, kyllä niin samaa mieltä olen kirjailijan kanssa. Ihana kirja joka sai mut kyyneliin, kun olen niin herkkä ihminen.

Seuraavassa lyhyt katkelma siitä miten lähes "pyhää" ja ihanaa rakastelu voi joskus olla:

"-Mennään!
Hän tiesi mistä puhui ja minä tiesin että nyt oli se hetki; tunsin kuinka koko kehoni päästi irti ja lakkasin olemasta minä, en kuullut enää mitään,nähnyt mitään, maistanut mitään - minä vain tunsin.
-Mennään!

Menin yhdessä hänen kanssaan. Aikaa ei kulunut yksitoista minuuttia vaan ikuisuus; oli kuin olisimme lähteneet ruumiistamme ja kävelleet täydellisen ilon, yhteisymmärryksen ja ilon siivittäminä pitkin paratiisin puutarhoja. Mies oli nainen ja mies, hän oli mies ja nainen. En tiedä kuinka kauan sitä kesti, mutta tuntui kuin kaikki olisi vaipunut hiljaiseen rukoukseen, kuin maailmankaikkeus ja elämä olisivat lakanneet olemasta ja muuttuneet joksikin pyhäksi jolla ei ollut nimeä ja jossa ei ollut aikaa"

[Mark Doherty]: fuk this i off after this hand

[Mark Doherty]: bully with 2 million

Ja niinhän siinä kävi että vein tuoltakin tyypiltä chipit, lmao.

Löytyy sen Rainbow:n ajalta näitä helmiä:

http://www.youtube.com/watch?v=FfTttPGQrMk&NR=1

Ei tuollaista musaa enää tehdä, eipä siis ihme että tykkään eniten 70-, ja 80-lukujen musasta.
http://www.youtube.com/watch?v=uG012KNiC_Q&feature=related

Tätä biisiä mä rakastan, enkä vähiten Ritchien vuoksi, on se vaan maailman taitavin kitaristi:

http://www.youtube.com/watch?v=9OFSyBQZ3z8&NR=1