IRC-Galleria

Ja eipä Suomesta ole koskaan WSOP-voittajaa tullutkaan.;)

Nyt kuitenkin on eräs kolmekymppinen tamperelainen pokeristara joka pelaa taitavammin kuin kukaan suomalainen koskaan aiemmin, mies joka pelaa täydellisyyttä hipovaa pokeria. Koko ikänsä pokeria pelannut ammattilainen jota ei voittaa pokerissa. Hän joka tekee täydellisen fiksuja siirtoja pokerissa ja jolle pokerijumalat hymyilevät. Vain hän voi voittaa WSOP:n suomalaisista pelaajista. Ennen häntä se olisi ollutkin mahdotonta, sillä niin ankea oli taso tässä luojan hylkäämässä pohjolan maassa.
Ei löytynyt visionääriä joka tuntisi kortit niin perin pohjin kuin hän. Ei miestä joka voisi lausua WSOP:n finaalipöydän voitettuaan VENI VIDI VIC.
Ainoa täydellisen taitava suomalainen pokerinpelaaja.

Eikä hän arvosta tai kunnioita muita pelaajia lainkaan koska on niin paljon heitä parempi, hän suhtautuu heihin kuin hyönteisiin, he ahertavat ja hän korjaa sen hedelmät.:) Ja niinhän sen kuuluu ollakin.

PokerStars ei lataa turnauksia tai tapahtumia kunnolla. No, pidänkin tauon pokerista iltaan asti.

On noita isoja turnauksia nyt tullut solkenaan niin kai se on laitettava WSOP tavoitteeks.
Tietty pelailen myös muita turnauksia minkä kerkiän.:)
Jonkun EPT:nkin esim. vois tietty käydä voittamassa jossain välissä.;)

Söinkin tuossa jo actimelin sekä juustolla täytettyä patonkia pepsin kera.
Kohta vois hetken pelailla Starcraftia verkossa.:)

Kun puhutaan voittavista pelaajista on kyse analyyttisen taidokkaasti pelaavista pelaajista jotka lukevat peliä hyvin ja joiden peliäly on loistava.
Miehenalut sen sijaan ovat poikkeuksetta surkeita pelaajia (noin ikäryhmään 0-25v kuuluvat) pokerissa.
Tämä siksi koska he eivät kykene yllä mainitsemani kaltaiseen peliin ja heille pokeri onkin uhoamisen eräs tantere ja heikkoitsetuntoiset teinimachot eivät pärjää koskaan pokerissa.
Sillä pokeri perustuu tarkkaan peliin ja hyvään peliälyyn jossa ei ole teinimäisellä uhoamisella sijaa (siksi miehenalut putoavatkin aina kaikissa turnauksissa, eivätkä edes pääse isoihin turnauksiin).
Mä taas pelaan tasolla 250-750 K kuten kaikki oikeat pelaajat, miehenalut/noviisit sen sijaan ovat pelkkiä pellejä jotka eivät ymmärrä pokerista vielä mitään.:)

Hyväksi pokeripelaajaksi tullaan vuosien harjoituksen kautta ja siksi nuoret miehet eivät vielä pokerissa pärjääkään. Se on meidän aikamiesten laji jossa miehenalut ovat pelkkiä fisuja jotka toisaalta kyllä kynii mieluusti.:) Suosittelenkin miehenaluille/noviiseille ensin pelaamista ihan vain leikkimielessä ja vasta sitten vuosien harjoituksen jälkeen oikealla rahalla. Eli ikä on hyvinkin ratkaiseva tekijä texas hold emissa, mitä nuorempi niin sitä huonompi pelaaja, niin se vain menee.

Hyvästä esimerkistä kokeneesta ja taitavasta tosipelaajasta taas käynee legendaarinen pokeripelaaja Doyle Brunson jota voidaan pitää yhtenä kaikista parhaista, hänellä on kokemusta ja iän tuomaa taitoa ja hän on pelaaja joka ansaitsee kunnioitukseni. Miksikö sitten miehenalut ihailevat huonompia pelaajia kuten Phil Ivey (surkea neekeri joka ei osaa pelata), Patrik Antonius (suomenruotsalaisesta juppiperheestä tullut luuseri joka sattui iskänsä rahoilla voittamaan hyvällä tuurilla pari isompaa pottia) tai Ilari Sahamies (babyface jonka kasvotkin jo kielivät hänen kakaramaisesta ja kypsymättömästä luonteestaan ja jonka itseluottamus katoaa jo yhteen hävittyyn pottiin)?
Ehkäpä noihin on nuoren miehen helppo yrittää samaistua. Ajatelkaamme hetki nuoria miehiä.
He ovat kakaramaisia kuin Ilari, usein juppiperheestä kuten Patrik ja vieläpä ihailevat amerikkalaisia neekereitä ja kuuntelevat rap-musiikkia joka taasen selittää Phil Iveyn ihailun.
Eli heidän on helppo samaistua noihin idoleihinsa, Doyle Brunsoniin taas ei tietenkään miehenalkujen/noviisien olisikaan mahdollista samaistua. Mutta itselleni ainoita pelaajia joita kunnioitan on juuri Doyle Brunson.
Mutta toisaalta, minulla onkin kokemusta pelistä enemmän kuin miehenaluilla.;)
Texas Hold Em myös vaatii peliälyä ja korttien tuntemusta mitä nuorilla ei vielä ole.

Nuoruus siis näyttäisikin olevan yksi suurimmista miinuksista jos yksittäisiä tekijöitä mietitään.
Pokeri on meidän aikamiesten peli ja siinä eivät miehenalut/noviisit pärjää.;)

Ainakin hiukan siltä tuntuu.x)

Illan skumpa on Pol Remy Demi-Sec, aivan erinomaista ranskalaista viiniä.:)
Taidan juoda koko pullon.

Pelasin itseni 750000 dollarin texas hold em turnaukseen supersatelliitin kautta ja siitä tulikin sitten viikon pääturnaus. Hiukan sen jälkeen (tai toivon mukaan päällekkäin) onkin sitten vielä parin sadan tuhannen taalan turnaus.:)
Tyytyväinen voi olla koska maksoin vain muutaman taalan supersatelliittiin ja hankin lipun turnaukseen johon jo sisäänostokin on 215 dollaria.:)

Ja siis peli kulki ihan mahtavasti, jo ensimmäisessä kädessä sain täyskäden jo flopissa.
Lopussa (pari tuntia myöhemmin) sitten ansoitin erään tyypin vastaavanlaisesssa tilanteessa ja menihän se halpaan.:)

Jakaisin usein pokeria pelaavat kahteen eri luokkaan, fanit ja tosi pelaajat.

Fani on sellainen joka valitsee saitikseen sen jossa pelaa kuuluisia pelaajia joita se ihailee, tosi pelaaja taas pelaa mieluiten selkeällä pokersaitilla jossa on miellyttävä pelata ja jossa ei ole mitään koomisia juttuja mukana. Fanit onkin usein keskenkasvuisia (joko fyysisesti tai henkisesti tai sekä että) joille pelaaminen on vain sen oman maskuliinisuuden tavoittelua, yksi tapa siihen, onhan pokeria usein pidetty miesten pelinä. Se siis ei eroa juurikaan heidän tapauksessaan siitä kuinka he uhoavat nakkiskepalla iltaisin tai kaveriporukoissaan.
Taitava tosi pelaaja taas pelaa siksi koska rakastaa peliä ja sen sisältämien taktisten ja psykologisten elementtien vuoksi, sellainen karsiutuu mukaan isoihin turnauksiinkin usein vaikka ei ole maksanut kuin pienen maksun satelliittiin joka siihen johtaa (eli vaikeimman kautta).
Taitavalle pelaajalle pokeri merkitsee myös haastetta ja kilvoittelua ja onhan voittaminen aina kivaa.:)

Joka pokeripelin pelimuodon sisällä on vielä omat experttinsä ja sanoisin alkaville pelaajille että kannattaa selvittää missä pelimuodossa pärjää parhaiten ja jalostaa vielä itseään siinä.
Rahapöydät poikkeaa suuresti isoissa turnauksissa pelaamisesta ja taas edelleen sittareista ja myös heads uppiin on omat taitajansa.

Sitten vielä sananen eräästä pelaajasta jota monet keskenkasvuiset ihailevat aivan syyttä suotta.
Eli Ilari Sahamies joka kyllä on saavuttanut lähinnä Omahassa suuria voittoja saaden keskenkasvuisten typerysten ihailun puolelleen. No, mieshän heittää aivan typerää thrash talkia aina hävitessään suuria potteja ja minkä vitun vuoksi? Eiköhän vastustaja vain naura kun Ilari syytää loukkauksia hävittyään suuren potin.:DD Itse kävin läpi hänen puheitaan pelipöydässä tässä eräänä iltana (netistä löytyy paljonkin katkelmia Ilarin "viisauksista") ja en voi kuin ihmetellä miehen käytöstä. Itsekin joskus kuumennan vastustajaa etukäteen pelipöydässä, se on vain hyvää psykologista sodankäyntiä ja usein toimiikin, mut jälkeen päin on ihan turha valittaa ja mussuttaa Ilarin tapaan jos sattuu potin häviämään, silloin on nimittäin itsetutkiskelun paikka ja vain sitä kautta peli paranee edelleen.
On varmastikin niin että Ilarin itseluottamus murenee helposti ja sitä pitää sitten hakea takaisin vittuilemalla vastustajalle häviön jälkeen, mut tyhmää ja lapsellista käytöstä eniwei.

Ja voisin pelata vielä rohkeammin ja pelityyliäni enemmän vaihdellen aggressiivisesta hyvin rentoon.
Peliäly, taktinen osaaminen ja psykologia ovat vahvuuksiani pöydässä. Nyt kun pelaan jo silloin tällöin satojen tuhansien turnauksissa, niin seuraava tavoite voiskin olla sitten WSOP. Sen olen tajunnut että olen ennen kaikkea hyvä turnauspelaaja, siksi myös nuo (vaikeat) karsinnat on menneet hyvin. Tulen yhä enempi siirtämään peliäni rahapöydistä ja keskittymään turnauksiin tulevaisuudessa.

Pokeri vaatii omistautumista ja jo nyt pelaan välillä maanisen paljon, omistaen sille riittävästi aikaani.
Sitä pitää rakastella pitkään kuin naista, kärsivällisesti, silloin se palkitsee.:)