IRC-Galleria

Pyörin vain sängyssä saamatta unta. Muistot tulvivat mieleeni siitä kuinka vielä alle viikko sitten jaoimme täälläkin kultani kanssa saman pienen vuoteen kämpässäni ja muuta emme tarvinneetkaan, meillä oli kaikki mitä tarvitsimme, toisissamme. Tämä oli piilopaikkamme, pieni rakkauden pesämme jossa kietouduimme toisiimme.

En koskaan tule lakkaamaan rakastamasta ja kaipaamasta tuota naista, ketään korviketta en huoli tilalle, mieluummin sitten yksin kuin korvikkeen kanssa. Minulla on yksi häneltä saamani lahja ja sitä kannan elämäni loppuun asti, muistellen elämäni parasta aikaa, suhdetta joka perustui aitoon rakkauteen ja välittämiseen, rakastumisen tunteeseen.

Olen ollut monissa suhteissa elämäni aikana, niin lyhyemmissä kuin pidemmissäkin, ihan yhden illan suhteista paljon pitempiin, mutta usein vain jostain suhteessa olemisen halusta tai välttämättömyydestä, mutta en kokenut sellaista tulista rakastumista ennen kuin nyt.
En edes tiedä millä hän minut huumasi?
Kauniilla silmillään, lumoavalla hymyllään, tuoksullaan vai millä?
Rakastuin kuitenkin päivä päivältä vahvemmin tuohon naiseen, enkä voinut tunteilleni mitään, niitä kun ei voi padota. Hän on paitsi niin kovin erilainen niin kuitenkin myös tarpeeksi samanlainen kuin itse olen, olemmekin kuin kaksi palaa jotka sopivat yhteen. Itse olen useimmiten rauhallisempi ja harkitsevaisempi ja hän räväkämpi ja itsevarmempi. Mä ehkä hiukan tunteellisempi, hiukan haaveilevakin välillä ja hän taas pyrkii harmoniaan, tasapainoon lähes kaikessa. Yhteistä on halu saada tunteille täyttymys ja vastakaiku sekä tietynlainen maanisuus, hulluus, intohimoisuus ja pikku koheltaminenkin. Rentous, suurpiirteisyys ja suhteellisuudentaju ovat myös meitä yhdistäviä asioita, emme yleensä stressaa turhista kuten jostain pikkuasioista.
Ja vieläpä arvomaailmakin on hyvin samanlainen meillä.
Paljon siis samaa meissä.:)

Ihminen on joskus epävarma ja käyttäytyy sitten typerästi. Jälkeen päin katuu ja toivoo että toinen ymmärtäisi että se johtui elämän jättämistä arvista jotka avautuivat uudelleen, pahoista muistoista jotka tulivat mieleen.
Ja kun ei jaksanut olla vahva, niin epäili hetken omaa itseään ja myös sitä että onko sittenkään riittävä toiselle?
Käyttäytyy ehkä lapsellisesti ja katuu sitten pian jälkeen päin, pyytäen anteeksi toiselta...
Uskoen ja toivoen että toinen ymmärtäisi ja antaisi anteeksi, eikä olisi julma ja niin armoton rakastavalle sydämelle. Elämä jättää jälkensä ja arpensa kaikkiin, osa meistä ihmisistä on hiukan muita herkempiä, ainakin tietyssä mielentilassa, jota puolta ainakin minussa tasoittaa rauhallisuuteni ja siksi harvoinpa nuo arvet aukeavat. Mutta oma epävarmuus saattaa ajoittain nousta pintaan, kipeä muisto menneisyydestä muistua mieleen.

Toivoo että toinen tajuaisi että se ei ole mun luonteeni vaan pelkkä kipeä muisto menneestä elämästä, kauan sitten, niiltä nuoruusvuosilta...

Toivoo että toinen ei tuomitsisi, vaan jaksaisi jatkaa ja kuunnella joskus koko elämäntarinan joka on kerrottavana. Ymmärtäisi sitten myös miksi nuo arvet voivat joskus aueta.
Ja että se vaatii täydellistä luottamusta toiseen että uskaltaa kaiken kertoa menneisyydestään, eikä ole siihen heti suhteen alussa valmis.
Sitä toivoo olevansa itsevarmempi ja vielä rauhallisempi ja tyynempi jotta sama ei tapahtuisi koskaan uudelleen.
Samalla uskaltaa jopa toivoa (vaikka se aivan liikaa onkin) että toinen jaksaisi vielä luottaa ja uskoa huomiseen yhdessä. Toivoo että rakkaus tasoittaisi edelleen luonnetta ja tekisi minusta paremman ihmisen yhteisellä matkalla joka taitetaan käsi kädessä.
Rakkaan nimi jonain päivänä vielä kauniisti sormuksessa hohtaen ilta auringon säteiden siihen osuessa.:)

Tietyt asiat pyörii ihan liikaa mielessä ja eräs ihminen.

Käytiin tosiaan uutta kämppää katsomassa tuossa muutaman kilsan päässä tuon koirulin kanssa.
Täysin toisenlaisesta kaupunginosasta kuin nykyinen.
Ja tosi hyvältä vaikutti, tulomatkalla vielä haettiin karhua ja otettiin sitä että vähän rentouduttiin kävelylenkistä. Kyllä maistuikin, totisesti.:)

Suunniteltiin ja puhuttiin jo tulevastakin.
Lämmintä oli päiväl, rotsinkin kävin välillä heittämässä naulakkoon.
Sidukat juotiin ja sit käytiin pizzat hakemassa ja otettiin vielä bissee sen kanssa.

Eli hiukan semmonen väsynyt olo.

Väsyttää vielä, aivan pian takas sänkyyn...

Ja BB-talo sai just uuden asukkaan Justiinan ja kyl on siis muovisen ja feikin oloinen tytteli.
Letti värjätty mauttomasti semmoseks kirkuvan punaiseksi, todella rumat tatskat ja kaikin puolin karmean oloinen tytteli. Ei pantava, hyi.

Matka treelle ja reissu hällään.:)
Nyt nukkumaan jo.

Eilen ostin sitten uuden kahvinkeittimen, testasin heti ja hyvät kahvit sillä saikin.:)
Hyvä vehje ja parin vuoden takuulla vieläpä, eli lienee kestävä laite.

Epävarmuustekijät elämässä tuntuu kadonneet ja nyt on jotenkin parempi ja luottavaisempi olla.:)
Tietyt asiat olen kyllä joutunut jättään koska ne aiheuttaa ihan turhia jännitteitä, joistain asioista täytyy luopua sen tärkeimmän takia. Muutenkin tiettyä sopeutumista ja säätöä tää on vaatinut multa. Mut ei se oo ollut edes vaikeeta, kun oon saanut niin paljon enemmän tilalle.:)

Flunssassa täs olen, aivastuttaa ja kurkussakin tuntuu jokin.
Lenkkeily ja muu semmonen jääkin nyt kokonaan väliin.