IRC-Galleria

Että kyllä väsyttää. Yöllä juopottelin ja aamulla oli sitten hammaslääkäri ja sieltä kotiin.

Aamulla on kyllä hammaslääkäri, mut meneehän se näinkin, ei siel oo promillemittarii.:D

En onnistu pääseen tästä erosta ylitse, rakastan yhä liikaa.
En saata turruttaa tunteitani kuin hetkeksi dokaamalla ja silloinkin se turtumus kestää vain sen kovimman änkyräkännin ajan. Vähänkin selvittyäni tunteeni on taas pinnassa ja silloin kyyneleet vuotaa.
Uskalsin rakastua kun tuntui niin hyvältä ja oikealta.
Ja rakkaudessani olen kaiken antava, elän vain sen vuoksi.
Mulle koko elämä on ollut vain sen oikean etsintää, se on mulle ollut koko elämän tarkoitus.
Ei materia tai mikään muu sellainen turha, vaan ihmisen löytäminen jonka kanssa kulkea yhteistä polkua...
Se sielunkumppanin tapaaminen... ja sen löysin, kohtalo johti meidät solmuun.
Mutta menetin. Mä oon aivan täysin tunneihminen ja romantikko, elän tunteitteni kautta, siitä en muutu miksikään. Ja musta elämä on paljon rikkaampaa kun uskaltaa elää niin.

Ja aina kun kuulen skorpparien soivan niin muistot tulvii mun ajatuksiini vieläkin herkemmin.

Hyvät sanat:

"If you need me
You know I'll come running
Right to you
Just give me a sign
I won't leave you
We'll make it together
And take it to the end of time"

Ei tunteilleen voi mitään, kun rakastaa niin niille tunteille ei voi mitään, ei rakkautensa kohdetta voi valita, se vain tapahtuu. Rakastuminen.
Ja sen jälkeen on aika voimaton, menettää osan vapaudestaan kun toinen on sydämessä.

Kun kumpikaan ei kuulu tälle planeetalle, niin matka sinne onnistuu vain yhdessä, kahdestaan.

Nyt nimittäin täytyy ottaa hiukkasen on niin elämä tällä mennyt sekaisin.

Rakkaus, luottamus ja kunnioitus.

Tosi rakkaus ei ole kädestä kiinni pitämistä - vaan sydämestä kiinni pitämistä.

Rakkaus on loputonta anteeksiantoa, hellä katse, josta tulee tapa.