IRC-Galleria

Niitä nyt ton feilanneen parisuhteen jälkeen ja ihan lupaavalta jo näyttää.
Eikä siinä kauan mennyt, seuraa löytyi äkkiä.:)
Talous vaan vähän kusee nyt, finanssipolitiikka on edelleen hiukan miinuksella.

No tää jatkaa sit eteen päin vaan...

Nyt oon jo niin sekaisin et paree kai alkaa viilteleen ranteitaan kohta.
Eiku otan viel lisää bissee.

Miksi se tahtoo kiduttaa mua näin? En mä jaksa kohta enää oikeesti.
Meen ihan sekaisin viel tosta täysikuustakin. En tiedä mitä kohta teen.

Ja lennetään yhdessä sinne kuun toiselle puolelle ja eletään rakastaen, mun Free Birdini, en kahlita sua tahdo, vaan levittää siipeni ja lentää yhdessä sun kanssa.
Can you feel my love? My heart beats just for you Love.
You re the ONE i ve been looking for, you re my destiny honey.

"it's been a long time that we've been apart

Much too long for a man who needs love

I miss you since I've been away.
Babe
it wasn't easy to leave you alone"

Sinne kuun toiselle puolelle kun erään naisen kanssa pääsisin ja oltais yhdessä aina ja aina, rakastaen.
Eikä siellä KUKAAN enää tulis meidän väliin, vaan saatais rakastaa toisiamme aikojen loppuun asti.

Hänelle tää biisi on omistettu:

Scorpions - Your Last Song

http://www.youtube.com/watch?v=LIDzmT_1hG8&NR=1

Ero on vaan vahvistanut mun rakkauttani.
"I ll change this stupid ending and stay with you forever more".

Eli mun toinen silmä on aivan punainen ja hiukan arka, johtunee valvomisesta ja siitä että hankasin sitä joskus yöllä kun sitä kutitti. Hinnatkin kyllä ihan finaalissa, en saa tänään edes silmätippoja apteekista siihen.:(

Kiitollinen elämälle siitä että rakastuin ja oon saanut rakastaa niin kaunista ja ihanaa naista, niin ulkoisesti kuin luonteeltaankin ihanaa.
Itselleni taas hirveän vihainen siitä että en kohdellut häntä tarpeeksi hyvin ja sekoilin liian monta kertaa. Rakkaus on voima joka maailmaa liikuttaa ja se johti kaks varsin erilaista ihmistä yhteen, enkä tunne kuin suurta rakkautta häntä kohtaan.

Uskalsin hyväksyä sen mitä haluan (elämän kestävän kumppanuuden) ja luottaa vasta suhteen loppupuolella ja silloin olin jo tehnyt asioita, virheitä joita kadun katkerasti jo liikaa. Kaikki se epävarmuus joka ne synnytti kuitenkin katosi kun hyväksyin mitä haluan, kun pystyin luottamaan täysin toiseen ja se toi tyyneyden, eräänlaisen kohtalonuskon siis. Mä uskon että me oltiin/ollaan jotenkin tarkoitetut toisillemme, mä nimittäin rakastuin ihan mielettömästi. Mä en edes pysty harkitseen uutta suhdetta koska mun tunteeni on edelleen niin vahvat siihen naiseen. Oon vaan itkenyt, ryypännyt ja ikävöinyt kaikki päivät ja yöt. Varsinkin silloin oon itkenyt paljon kun oon miettinyt (ja katunut) omia pahoja tekojani ja miltä hänestä on täytynyt tuntua. Katumukseni määrää ei voi sanoin kuvata, sanat eivät riitä siihen, mutta kyynelistäni rakennan pian valtameren, ne kertokoot katumuksestani ja rakkaudestani.


Voisinpa siirtyä ajassa taakse päin aina kesäkuun toiseen päivään asti ja elää kaiken uudestaan ja tehdä asiat paremmin, käyttäytyä jalommin ja oikein. Niin että pieninkään särö ei rikkoisi mahdollisuutta onneen ja ELÄMÄÄN. Inhoan sitä kuinka totinen/herkkä välillä olin sen sijaan että nauraisin, kuten nyt tekisin niille samoille asioille. Että sellainen tilanne oli mulle hiukan vieras ja siksi totuttautuminen vaikeaa ja herkkyyteni oli välillä myös huonokin asia, loukkaannuin liiankin helposti. Vaikka olisi pitänyt vain hymähtää tai naurahtaa, kuten nyt tekisin jos saisin elää sen kaiken uudestaan, uuden mahdollisuuden.

Mutta niitä elämä ei tarjoa, kaikista virheistä joutuu maksamaan ja lopulta jää yksin, vain sydänsuru seurana... ja pullo joka tarjoaa hetken unhoituksen sielua repivästä tuskasta...
Kun rakastaa, mutta nähdä ei saa rakastaan, koskaan.