IRC-Galleria

Tää ei lopu ikinä.
Oon ruvennu jo heräilemään siihen et kurkku on niin karhee.
Toivottavasti se sikalenssu ei tuu meille uusiks.. Se oli vaikeeta jo viimeks.
Enkä välittäs pyörtyä suorilta jaloilta uudestaan.

Koko viikon mun oikeeta sierainta ja korvaa on kutittanu ja oikee silmä on vuotanu.
Nyt yhtäkkiä mun vasen sierain kutiaa ihan hulluna, kutissu jo vartin ajan.
Tää on aika random, mut jos se et jos nenä kutiaa ni joku ajattelee sua on totta, ja jos oikee kutisee nii sua ajattelee ystävä/sua ajatellaan pahasti, ja jos vasen ni sit joku joka tykkää susta/sua ajatellaan hyvällä, ni lalalalalalala~

Koska olen troo friend.

Mun pitää päästä ulos tästä kämpästä.
Jo mutsin hyräily alkaa käydä hermon päälle oikein urakalla. Kaikki mitä se tekee. Ja sama Tonissa. Kaikki täällä sekoo ihan just.
AA haluan rikkoo jotain.

Saikkusukka (Janika) sanoo (12:55):
tuli nälkä, metsästämään >>
Helemeri sanoo (12:55):
XD
Tuo orava
Saikkusukka (Janika) sanoo (12:56):
En saanu oravaa, mut sain jugurtin.
Helemeri sanoo (12:57):
Olitko asettanut ansan?
Saikkusukka (Janika) sanoo (12:57):
Jep.
Jugurttiansan.
Helemeri sanoo (12:57):
Mistä sä sen löysit
Mä metsästin niin monta kauppaa läpi
En löytänyt yhtään
Saikkusukka (Janika) sanoo (12:57):
tuosta jääkaapin lähettyviltä
siellä ne laiduntaa.
Helemeri sanoo (12:59):
Jugurtitko?
Saikkusukka (Janika) sanoo (12:59):
ni.
Helemeri sanoo (12:59):
Kyllä mä nyt sen tiedän
Mut eikö ne oo talviunilla...
Saikkusukka (Janika) sanoo (13:00):
ei vielä, ne torkkuu välillä.
Siks ne on helppo saada.
Helemeri sanoo (13:00):
Aivan
Nerokasta
Musta tuntuu ettei täälläpäin laidunna niitä..
mä näin kerran sellasseen mielettömään suuren
Saikkusukka (Janika) sanoo (13:00):
D:
Helemeri sanoo (13:00):
Se laukkas mun ohi, ihan vilaukselta
"Mansikka-Banaani"
Helemeri sanoo (13:01):
"Suuri keltainen"
Saikkusukka (Janika) sanoo (13:01):
D: Se tais laukata meidän laidunmaille.
Helemeri sanoo (13:01):
Kuinka niin?
NÄITKÖ SEN!?
Saikkusukka (Janika) sanoo (13:02):
Joo, vähän kauempana, eikä mun skillssit vielä riitä sellasseeseen, en oo tapreeks nälkänen, mut siellä se oli.

Anteeksi näitä kilsan mittasia unijuttuja, mut oikeesti.

Ensin mä olin mun kymppiluokan kans jossain vesipuistossa, sit joku ammuskeli siellä, ja osu mua päälakeen silleen et mulla kai lähti pieni pala kalloo ja jos katto tarkkaan, näki mun aivot. Mun luokanvalvojalle kävi pahemmin, siltä lähti koko päälaki, ja sen aivot vaan hylly edestakas kun se käänteli päätään. Se oli ihan järjissään. Mä vaan tsippailen ympäriinsä, ja siitä se sit alko.
Olin yhtäkkiä koulussa. Reetta oli apulaisena keittiöllä, ja menin moikkaamaan sitä. Sit kiertelin ympäriinsä (ilmeisesti mutsin kanssa) ja sit joku vetäs mut johki kapeeseen, tosi vanhaan osaan koulua, ja sit sellasseeseen huoneeseen, missä oli kaks peiliä ja neljä ovee. Siellä oli muitakin, ihan ku olis normi välkkä menossa. Yhestä ovesta pääsi ihan tavalliseen taukotilaan, mut muut ovet oli kiinni. Ne käski mun tuijottaa toiseen peiliin, kun se toinen oli mun takana. Katoin, ja se alko vääristään mun kuvaa. Se peili näytti, et olisin muka keskustellu yksinäni, miten viimein sain oman koiran ja sit mun jalkoihin käveli sellanen rusehtavan valkonen Bordercollie. Sit mun naamastaki alko muuttuun koiran pää. Ja mun peilikuva vaan alko virnuileen. Olin vaan et wtf D8< ja käännyin mennäkseni sinne odotushuoneeseen, kun huomasin, et yhteen huoneeseen on tyrkätty joku, ja sen oven kahva alko lipsuun sen oven sisään. Se muutti muotoaan, kokoajan enemmän käyttökelvottomammaks, ja samalla koko huone alko sekoomaan. Se oli kun jostain Silent Hillistä. Sieltä oven takaa kuulu muminaa. Sain taas hillittömän raivarin ja sain yhen niistä muista oppilaista avaamaan sen oven, jostain syystä mä en saanu koskee siihen. Sit kun se poika saatiin ulos (sillä oli hopeiset hiukset btw) ... (ja tosiaan, mä olin poika) ni se tyttö joka päästi sen alko hihhuloimaan jotain et "Sä häädit vesiriivaajan pois!". Kurkkasin uudestaan sinne peiliin, ja mitään outoo ei tapahtunu. Se huonekki oli jo rauhottunu. Sit se poika ja se tyttö kaappas mua käsivarsiswta ja lähti pomppimaan/juoksemaan koulun käytäviä ulko-ovelle. Samalla kaikki muut yritti saada mua kiinni, koska oon niiden mukaan hullu.
Siitä kun sit päästiin karkuun, kävin pelastamassa muita ns. 'hulluja' sieltä (joo, meidän koulussa oli ilmeisesti joku vankilan tyylinen systeemi meneillään) mm. basiliski, se oli hullu koska sillä ei ollu jotain tiettyä sinistä raitakuvioo sen selässä. Ja kaks muuten ihan normaalia ihmistä, niillä vaan oli ADHD. Kaikkia tollasia örvelöitä, ja kaikki mitkä ei ollu ihmisiä, oli limasia. Sit liittouduttiin sitä pääpahista vastaan.
Ja jossain vaiheessa sitä unta, Reetta ja muut keittäjät oli kuullu et se käärme oli päässy karkuun, ja viimeseks ruuaks ne oli tehny jotain superhyvää ihan vaan meidän viimesen hetken kunniaks. (arvaa vaan paloinko halusta kertoo et se käärme oli ihana eikä ollenkaan vaarallinen ;__;).
Ja tähänki uneen liitty Reetta, mut tällä kertaa en saanu syödä niiden kanssa kahvitusleivoksia, koska en ollu työskennelly. Uhkaako Reetta mua oikeesti noin paljon?

Me mentiin jollain isolla tutkimusmatkailijaporukalla sademetsään tutkimaan, ja mä löysin sit sellasen tosi tiukkaan reunustetun aukion, taivas ei näkyny ku puita oli niin tiheeseen, mut siellä oli sellanen vihehtävä valaistus. Se oli noin polven korkeudelle ylttävä lampi, ihan tasanen pohja ja kirkasta vettä. Ei kasveja. Siellä täällä oli pieniä saarekkeita, ja oikeenpuolimmaisessa reunassa oli kaks sellasta tooooosi pitkää, paksua puuta, jotka oli melkein kiinni toisissaan. Ihan suoria, eikä niiden latvoja näkyny. Ja niiden välissä roikku sellanen suht paksu liaani, mitä pitkin pysty kiipeen. Mun seurassa oli joku, ja me lähettiin kiipeemään, mut kun mä olin neljä metriä noussu, mun korkeenpaikankammo alko tekeen selväks olemassaoloaan, ja työnsin itteni ihan niiden puiden väliin, niin etten varmasti putois vaikka päästäsinki siitä liaanista irti. Mut sen takia mä en päässy nouseen, joten mun oli pakko, vastoin kaikkia mun vaistoja, työntää itteni pois sieltä puiden välistä ja jatkaa matkaa.
Ne puut oli varmaan 20 metrii korkeita, ehkä korkeempiaki. Mä jatkoin matkaani, ja pariin kertaan katoin alas ja paniikki pakotti työntäytymään puiden väliin. Mut aina mä jatkoin. Sit, kun päästiin niin ylös kun sillä liaanilla pääsi, tuli vastaan tiivis lehtikatto ja aukko, josta roikku puiset tikkaat. ne oli n. metrin päässä niistä puista. Mulla kesti varmaan viis minuuttia ennenkä heittäydyin niitä tikkaita kohti ja kiipesin paniikissa ylös.
Siellä ylhäällä oli Na'vikylä. Joo.
Ja ne teetti mulla kaiken maailman testit, rohkeus, uskollisuus etc. testit, ja sit ne vihki mut Na'viks. Sit ne alko juottaan mulle yrttejä et mä muuttuisin niiden näköseks.
Sit siinä tapahtu kaikkee muutaki.
Mut sit, jostain syystä, mä olin rauttiksella matkalla Helsinkiin. Mä olin ostanu bussilipun (joo, bussilipun), mut myöhästyin junasta. Se seuraava otti mut kyytiin, ja ajattelin et hohoho, pääsen kolme euroo halvemmalla Helsinkiin.
Siellä oloi mun lisäks kaikkia pikkulapsia. Ja sit me pysähdeltiin matkalla kokoajan, ja mä löysin jostain digimonmunan. Joo. Ja otin sen mukaani.
Sit pääsin kaupunkiin, ja me Reetan kanssa mentiin johonki aukiolle. Siellä oli jotkut tanssit menossa, ja mun ja Reetan oli tarkotus tanssia. Mut sit tuli taas se mitä mulla on monissa mun unissa, kaatuilen kokoajan enkä pääse ylös. Sit Reetta kaatu mun mukana, mun päälle. Naureskeltiin siinä vähän aikaa, ja sit yhtäkkiä Reetan tissit alko musertaan mua. En saanu henkee, eikä Reetta meinannu kuulla mua. Siihen loppu kaikki järki mun unesta, ja sit tanssin jopa Mufasan kanssa, ja seki kaatu. Sit heräsin.

Koko yö pinssejä, pikkubokseja, koruja, pipoja, tupsuja, lankaa, Aliasta...
Ja aamuseittemältä mä löydän itteni laulamasta "Super hot, way too hot, burning hot IT'S TOO HOT!" Reetan kanssa seurakuntatalon edestä. Ja tämä siis siks koska me mentiin ulos odottaan kyytiä ja sit siellä oli ulkovalo ja kun mä hyppäsin sen yli, se jäi höyryämään.
Mutta nyt väsyttää. Ja mut ilmeisesti tunnetaan Iittalassa vieläki. Jopa ne, joita en ite tunne, tietää mut.

Kuva tuli keltaoranssipunanen vaikka piti tulla mustavalkonen.

Olin Kihon ja Carrien (joo, Sinkkuelämästä) kanssa jossai ravintolassa, ja ainoo viba siinä oli et Kiho oli ns. mun deitti ja Carriellä oli joku oma. Me syötiin siinä sit ruokaa etc, ja sit Kiho kumartuu mua päin ja kuiskaa "Meille vai teille?". Nolostuin ja me vietiin meidän tarjottimet (me oltiin ilmeisesti tässä vaiheessa koulussa syömässä) sinne linjastolle. Kiho oli ollu jossai leikkauksessa, ja se sano et se menee vaihtaan siteet sen haavaan ja sit voidaan mennä. Me sit mentiin opettajien huoneiden eteen, ja niiden ulko-ovien tilalla oli vessat. Se meni miesten vessaan, ja koska se jätti sen oven auki, kurkkasin sisään ja kysyin et "Saako tulla vilkaseen?" Se sano et saan ja luistelin mun villasukilla sinne. Kattelin siinä sit ku se sääti niiden siteiden kanssa, ja vilkasin peiliin. Huomasin et mulla ei ollu puoliakaan mun vaatteista enää. Vilkasin takasin Kihoon päin, ja se sen haava (joka oli kämmenselässä) oli sellanen ehkä puol senttiä kertaa puol senttiä. Sanoin vaan et "Ei toi nyt niin iso ookkaan." ja kuulen et meidän koulun vararehtori oli tulossa vessaan sillon just, ja sit tajusin miten se oli ymmärtäny tilanteen. (Molemmat katto alaspäin, mä olin siinä tiellä ettei ovelta nähny mitä me katteltiin, ja sit se mitä mä sanoin). Se otti Kihoo hartioista ja heitti sen ulos vessasta (mä lensin rytäkässä mukana) ja sain ihan hillittömän raivarin. Sit säädettiin siinä, ja Kiho lähti. Jostain syystä se oli suuttunu mulle.