...Tai sitten minun faijan Peugeot vuosimallia -89.
Eniwei, tänään kävin sillä vähän ajelemassa tuolla raviradalla päin. Kytkin oli jäykkä (en todellakaan ollut tottunut moiseen) ja vaihteet oli lötköt. Kerran pari onnistuin yrittää lähtöä kolmosella. Mutta sitten onneksi totuin niihin.
Ensin näytin isälle että osasin ajaa autoa eli lähtö, ajaminen ja pysäköinti. Sitten treenattiin peruuttamista ja pysäköintiä parkkiruutuun. Mentiin jäähallin taakse olevalle alueelle ja laitettiin parit merkit maahan. Sitten peruuttamaan. Ja meni nappiin. Lopuksi ajoin sitten raviradantiellä pysäköintialueelle ja siellä peruutin parkkiruutuun ja meni täysin keskelle eli nappiin. Isi oli ylpeä pojastaan.
Kyllä se autolla hurruuttelu on kivaa.