Muut kansalaiset nappasivat minut kyytiinsä Riihimäen rautatieasemalta, jossa kohtasimme ensimmäisen haasteen. Miten saada navigaattori toimimaan? Henkilökohtaiseen huoltopalveluuni soitettuani sain kuulla, että navigaattorimme toimii hieman paremmin tuulilasin läheisyydessä, ei takapenkillä. Pääsimme kaikesta huolimatta matkaan, joka sujuikin leppoisasti. Kuskin ja apukuskin sanailua oli ajoittain hyvinkin pelottavaa kuunnella.
K: "Mä en nää mitään!"
AK:"Ei se mitään, mä nään!"
Teimme muutamat pitstopit. Ensimmäinen oli Virroilla. En muuten oikeasti tiennyt, että jossain voi olla niin paljon tuulipukuhoususia! Toinen tapahtui Alavuden ABC:llä. Saimme vähän juustoateriaa rinnan alle. Matkassa ollut tuleva kokkimme ei löytänyt tällä kertaa ruuasta kovin paljoa vikaa. Kohtasimme matkalla myös pari hirveä, jotka hirviasiantuntijamme koki hyvin kiinnostaviksi. Matkasta en kovin paljoa muista. Pilvistä tosin keskustelimme, ja eräiden alkoholinkäytöstä. Saattaa olla, että vaihdoimme myös muutaman sanan metsien kuninkaasta, ja hänen seuralaisistaan.
Perillä Läppäjärvellä olimme yllättyneitä. Olimme saapuneet lavatanssipaikalle! Anniina, Julia ja Mari lähtivät hakemaan meille seuraa Kauhavalta, kun me Jennan kanssa jäimme leikkimään Finnairin mainosta. Voi olla, että teimme myös muutaman virhehavainnon ympäristöstämme. Mistä olisin voinut tietää, että kyseessä oli mainosplakaati, eikä ladon katto?
Kun muut saapuivat, aloimme asettua yöksi. Yöstä ei sen enempää.
Aamulla järjestysmiehet saapuivat luoksemme kertomaan pari kalajuttua ja sivistämään meitä lavatanssien kävijämääristä! Kuinka mielenkiintoista! Päivä meni lähinnä syödessä ja makoillessa. Kuten Anniinan kanssa totesimme, ehkä paras jonotus tänä kesänä.
Sisällä festarialueella ei ollut kovin suurta tungosta. Tilaa riitti. 1 rivi ihmisiä<3 Siinä istuskelimme ja katselimme parit ekat bändit, jotka yllättivät positiivisesti. Ennen Sturmiksia kävimme hakemassa vähän festariruokaa, ja suihkuttelin pepsit ympäriinsä. Sturmiksien aikana alkoi tulla vettä oikein huolella. Ja voin kertoa, että se sade ei ihan heti loppunut. Tunnelma saattoi välillä olla jokseenkin kummallinen, johtui varmasti meteoriittikaupungin ilmapiiristä.
Sitten...Fadingin aikana alkoi tapahtua. Ensin meni Nakki. Sitten Lauri, mutta Janneapa he eivät pystyneet murtamaan. Suomeksi sanottuna: Miksauspöydälle oli kaatunut vettä. Keikka keskeytyi neljännen kappaleen jälkeen. Sen jälkeen tunnelma oli vielä mielenkiintoisempi. Onneksi Jussi lupasi, että keikka jatkuu, kun vähän on kuivateltu. Niin se jatkuikin. Kesän paras keikka! Mitä lie settilistalle tapahtunut, mutta <3 Misery!
Keikan jälkeen lähdimme paluumatkalle, joka oli melko viileä. Ja kostea. Kotiin saavuin viiden aikaan aamulla. Meinasin nukahtaa eteiseen.
Kiitti näistä.