Hei eiköhän se oli kahdessakymmenessä vuodessa ehditty jo todistaa monta kertaa ettei musta vaan ole mihinkään? Ihan vitun sama, jos pärjää ihmisten kanssa jee, mutta kun todellisuudessa ei kyvyt riitä _yhtään_mihinkään_. Mitä sitten tehdään?
Amikseen olisi oikeesti pitänyt mennä. Tosin että, luultavasti menen sinne kuitenkin. Se on fiksumpi ratkasu kun bostailla seuraavat 40 vuotta jossain kaupan kassalla.
Vituttaa vaan ehkä eniten se, että oon kasvanut keskellä älykkölaumaa, jotka automaattisesti pääsee sisään mihin vaan kouluun, niistä tulee mitä vaan, niillä on kivat duunit ja perheet jne.
Ihan sama, tässä maassa on sossu ja työkkäri ja mielenterveyspalveluja. Eikun, ne onkin kalliita. Mutta lääkärit on sen verran medikalisoituneita, että kyllä aina hullunpillerit saa kun liikaa alkaa ahdistaa.
Joten mikäs tässä, vielä ehkä sellaset.. 50 vuotta jäljellä?
editt:// mut onneks mun sängyssä nukkuu tollanen kiva mies, joka ei ole lähdössä pois heti kun aurinko nousee <3