Todellisuudessa en kestä asua tässä betonihelvetissä.
Ei näissä lähiöissä kasva kuin onnettomia ja ahdistuneita lapsia.
Niitä joita elämä ja joskus vanhemmatkin potkivat päähän, niitä jotka satuttavat muita vain koska niitä itseään sattuu.
Niitä jotka lopulta suljetaan valkoisten seinien sisälle, niiltä joilta kysytään mitä siellä kotona oikeasti tapahtui.
Niitä jotka eivät ikinä pysty rehellisesti siihen vastaamaan.
En vittu jaksa tätä juuri nyt.
Tämä harmaa kivestä ja vedestä muovautunut todellisuus vaan alkaa repimään viimein munkin ihoani rikki.
Mä haluan pois tästä kaupungista. Ehken kauas, mutta pois.
Sinne, missä ei ole enää lähiöitä eikä vanhempiensa vuoksi itkeviä pieniä lapsia.
Mä haluan muuttaa maalle.
Siellä on ilmakin puhdasta. Tai no ainakin puhtaampaa kuin täällä.