IRC-Galleria

Siitä on 13 vuotta.
Emo oli hyljännyt sut yksin. Silmätkään ei ollu vielä kunnolla avautuneet kun sut kannettiin nyrkissä meille. Oli kaiken lisäks kylmä talvi.

Sä etsit lohtua ja syliä. Sait maitoa pipetillä ja kirppujen takia kylvyt tuli tutuks heti pienestä. Se oli äiti, joka nimes sut Harmiksi, mutta ei susta lopulta harmia ollut, pelkkää iloa.

Pitkän aikaa luultiin sua tyttökissaksi. E-pilleritkin ostettiin, ennenkuin isä sun kanssa leikkiessä tekikin kumman löydön sun jalkovälistä. Kollihan se oli, ei epäilystäkään.

Sun parhaaks kaverikseks tuli Minttu. Minttu opetti sut kiipeämään puuhun ja Mintun kanssa te peuhasitte aina yhdessä mun petivaatteiden joukossa. Matkoillekkin pääsit, Keski-Suomeen asti, vaikka autossa olosta et pitänytkään. Veneessä sen sijaan sua ei enää pelottanut kun soudettiin saareen.

Kun Mintusta jätti aika, tuli Mimosa. Te olitte kuin paita ja peppu, mun rakkaimmat nuput. Te jahtasitte toisianne kallioilla ja nukuitte viereisissä laatikoissa yönne saunan parvessa. Mimosa ehti olla meillä kuitenkin vaan kolme vuotta kun se katosi. Oltiin taas kahdestaan.

Kaksi kertaa sulta oli jalka poikki, kerran häntäkin. Kerran olit tapellut jonkun kanssa niin että vasen silmä oli muurautunut umpeen. Mutta aina niistä parannuttiin ja elämä jatkui.
Pirkan kissanruuista et pitänyt, sen piti aina olla Latzia tai Whiskasta. Vettä suostuit juomaan vain sun omasta kupistas.

Monen monta kertaa hyppäsit sohvalle mun jalkopäätyyn kun katselin telkkua. Yritit nuolla naamaa mutta siitä en erityisemmin välittänyt.
Illan tullen tarvitsi vain napsauttaa sormia kun sinä hyppäsit omaan laatikkoosi nukkumaan.

Viikko sitten lakkasit syömästä. Oksentelit. Edes vettä et pystynyt juomaan. En ymmärtänyt mikä oli vialla. Yritin silitellä ja toivoa että se menisi ohi, mutta muutaman päivän jälkeen oli pakko soittaa eläinlääkäri. Aloit olla huonossa kunnossa.

Lääkäri tuli meille kotiin. Sinä makasit suosikkinojatuolissasi. Mitään ei kuulemma ollut enää tehtävissä, sisäelimesi olivat kärsineet niin paljon vaurioita. Et laittanut yhtään vastaan kun lääkäri antoi nukutuspiikin. Aivan kuin olisit tietänyt ,että kohta kovat tuskasi loppuvat.
Hitaasti nukahdit syvään uneen. Vedit viimeisen syvän henkäyksesi.

Halasin sinua pitkään, kyynel tarttui kuonoosi. Sinua oli valtava ikävä. Olit siinä, muttet kuitenkaan enää koskaan maukuisi tervehdykseksi etkä kehräisi kotoisasti.

Olit minulle tärkeä <3