Niin monta yötä siinä kalliolla oli ihana olla,
tuuli lelli kahta rakastavaista vähäsen erilaista.
Ja talvi joo, se oli niin kovin omituinen,
märkä ja luinen.
Ikkunoista hiipi huoneisiin räntä, mä ikävöin häntä.
Ja kuljin valtateitä, myrskysäitä, niitä ja näitä.
Meri oli niin kaunis sinä aamuna,
kun mä tajusin hän ei oo enää ikinä mun.
Ja että aina on liian kauan.
Aina on liian kauan,
aina on liian kauan.
Se painaa päätä se öisin herättää.
Meri oli niin kaunis sinä aamuna,
kun mä tajusin hän ei oo enää ikinä mun.
Ja että aina on liian kauan.
Aina on liian kauan,
aina on liian kauan.
Se painaa päätä se öisin herättää.