Kävelin niityllä.
Sinä tulit.
Siipesi olivat hohtavan valkoiset.
Tiesin,
että olisit pelastajani.
Nostit minut ilmaan ja
varovasti kokeilin omiani,
mustia siipiä.
Pidit minua kädestä ja
halusin jäädä siihen ikuisesti.
Sinun kanssasi, lentäen.
Mutta tuulenpuuska puhalsi
sinut luotani ja katosit.
Siipeni lakkasivat toimimasta
ja putosin.
Nyt ne rikkinäisinä
laahaavat perässäni odottaen,
että joku tulisi pelastamaan minut.