IRC-Galleria

Ihan loisto reissu laivalla! Tänks! Sunnuntaipäivä humalaiset.:)

Patellofemoraalinen oireyhtymä tms ja hyvänlaatuinen kasvain polvitaipeen imusolmukkeesta. :)
Ha ha!
Kaikenlaista sitä onki.:D

Rintalastan tulehdus! :D

To do is to be - Rousseau
To be is to do - Sartre
Do be do be do be do - Sinatra
Ja ba da ba do - Retu Kivinen

Hyvää kevättä/kesää!

Päihtymistä tässä semmonen.. 17,5h! Vielä jaksaa! Ei unta silmäystäkään! Btw, "She WILL be loved"!!

Miesten jalkojen välissä roikkuvan, epämääräisen ruumiinosan hinta on
selvitetty ja arvokkaaksi havaittu. Pääosan ajasta toimettomana riippuva
hassunkurisen näköinen uloke on uusimpien tutkimusten mukaan kultaakin
kalliimpi. Palkkaeroselvityksessä on käynyt ilmi, että työmarkkinoiden
'munalisä' on 10%. Tämän on selvittänyt tohtori Juhana Vartiainen.
Kymmenys on reilut 2000 euroa keskimääräisestä vuosiansioista.
Keskimääräisen suomalaisen työikä on 35 vuotta, joten miehisen
Roikottimen arvoksi tulee kaikkinensa n. 70 000 euroa. Kilohinta on
miljoonan verran.
Joten kohtelepa kunnioituksella moista vekotinta.
LÄHETÄ TÄMÄ FIKSUILLE NAISILLE, JOIDEN LUULET TARVITSEVAN PIRISTYSTÄ
SEKÄ MIEHILLE, JOIDEN LUULET PYSTYVÄN KESTÄMÄÄN TÄMÄN!

vittu että elämä osaa joskus potkia päähän. Tai ainakin rouva K.L.

Katselen tässä sisinpääni, ja pohdin olenko valinnut tieni oikein. Olo on lämmin, mutta silti se mitä muut saavat minusta irti, on kuorta hipaisevaa ja koskettamatonta. Ihmiset kritisoivat valintojani. Itse olen kuitenkin kaikesta tyytyäinen. Olen kokenut ihania asioita. Myöskin asioita jotka ovat olleet niin synkkiä etten edes aina taida itse ymmärtää niiden vakavuutta. Minusta se kuuluu elämään.

Olen aina ollut anteeksi antava. Miksi minua siitä nyt niin tuomitaan? Onko ihmiset tulleet tästä karusta ympäristöstä niin koviksi, etteivät jaksa uskoa toisiinsa? Tai edes itseensä. Myös minä alan mukautumaan tähän viluiseen ihmisolemukseen. Sisimmissäni kuitenkin tahtoisin jakaa sitä kaikkea lämpöä muille, joka minussa palaa. Maailma on suuri, on vielä niin paljon koettavaa.On paljon pahaa, mutta myöskin niin paljon kaunista tunnettavaa.Mieleni on avoin uudelle, tahdon haasteita.Tahdon kaiken energiani takaisin.Jaksavatko ihmiset edes todella tutustua toisiinsa? Jaksavatko jutella naapurin mummon kanssa ja kysellä vointia. Jaksavatko rakastavaiset olla toistensa tukena, ja lukea toisistaan merkkejä siitä, että tarvitsee tukea..? Sanon vain, että tieni ei välttämättä ole ollut ruusuinen, mutta se että osaan antaa anteeksi, auttaa paljon minua siinä nyt, kuinka elämästä selviydyn ja miten asioita valitsen.

Sain tämän ystävältäni, joka sai valita kahden asian väliltä. Minä sain myös valita samoin. Olen valinnut. Nyt on sinun vuorosi valita.
Tämä kertomus kertoo eräästä äidistä, joka moitti 5 vuotiasta tytärtään siitä, että tämä tuhlasi kokonaisen rullan kaunista, kallisarvoista kullanväristä lahjapaperia. Rahaa oli vähän ja äiti tuli entistä kiukkuisemmaksi, kun hän näki tyttärensä koristelevan paperilla rasian, jonka hän laittoi joulukuusen alle.

Seuraavana aamunna tyttö antoi askin äidilleen sanoen "tämä on sinulle äiti". Äiti tunsi itsensä
vaivautuneensa muistaessaan eilisen kiukkunsa tytölle. Hänen ärsyyntyi kuitenkin uudestaan tyttärelleen avatessaan paketin ja huomatessaan sisällä olevan rasian tyhjäksi. Harmistuneena hän sanoi tyttärelleen; "Etkö tiedä, nuori nainen, että kun annetaan lahja jollekin, paketissa täytyy olla jotakin?" Tytölle tuli kyyneleet silmiin, kun hän vastasi; "Mutta äiti, ei rasia ole tyhjä! Minä täytin sen kokonaan suudelmilla!"

Äiti murtui myös kyyneliin, polvistui tyttärensä eteen ja sulki hänet syliinsä ja pyysi anteeksi ajattelematonta kiukkuaan. Lyhyen ajan kuluttua tyttö kuoli tapaturmaisesti. Tarina kertoo, että äiti piti tätä tyttäreltään samaa rasiaa yöpöydällään koko loppuelämänsä ajan. Kun hänellä oli vastoinkäymisiä tai kun hän tunsi itsensä masentuneeksi, avasi hän rasian ja otti sieltä kuvitellun suudelman ja muisti tyttärensä rakkauden, jolla hän oli paketoinut suudelmat rasiaan. Todellakin ihmeellinen tunne, on tämä lahja meille, pieni rasia täynnä pyyteetöntä rakkautta ja suudelmia lapsiltamme, perheeltämme, ystäviltämme. Ei ole mitään arvokkaampaa täällä maan päällä kuin tämä.

Laitoin tämän tänne ja pyydän eräitä ihmisiä kopioimaan tämän saman tarinen omaan päiväkirjaansa. Näillä henkilöillä on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1. Kopioi tämä päiväkirjaasi
2. Ole niin kuin tämä ei koskettaisi sydäntäsi.

Kuten huomaat, minä valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.

Ystävät ovat kuin enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloillemme kun siivissämme on jotain vikaa, emmekä muista kuinka lennetään.

Simba^
UT0PIA
^p%E4ivans%E4de^

haha! :) Jos sitä nyt ei vaikka jänistäis sitä leikkausta.:)