IRC-Galleria

Tietenkin 150 krapulaista opiskelijaa Sibeliuspuistossa syömässä pizzaa.


Jo perinteiseksi muodostunut Metropolian (ent Stadia + Evtek) Vappuviikko pyörähti käyntiin perjantaina ja kävimme Nellan kanssa keräämässä rapsutukset, humionosoitukset, sunnuntain ulkoilukiintiön ja tietenkin moikkaamassa kaikki paikalletulleet kaverit.

Välissä kävimme Rajasaaressa haistelemassa uudet hajut ja vilkaisemassa paikalle osuneet lajitoverit. Saatoin olla hieman myöhään liikenteessä, sillä ~1300 aikoihin paikalla oli vain noin 10 koiraa.


Vietimme Rajasaaressa noin tunnin ja suuntasimme takaisin Sibeliuspuistoon. Aina yhtä huvittavana kuriorisiteettinä Sibeliusmonumentti houkuttelee paikalle bussilasteittain turisteja. Veimme siis edustavaa suomikuvaa maailmalle varsinkin aina yhtä innokkaiden japanilaisturistien mukana:


Välissä kävimme syömässä kotona ja lähdin muutamalle Boot Hilliin, johon opiskelijaseurueen sitkeimmät olivat siirtyneet. Muutaman tuopin jälkeen kävin hakemassa Nellan kotoa ja suuntasimme Koffin puistoon nauttimaan auringonlaskusta.
Auringon antavan lämpösäteilymäärän pienetessä alle sietokyvyn kutsuin muutaman seurueessani kulkeneen ystävän käymään meillä vielä muutamalla. Kiitokset teille, oli loistavaa seuraa!

Viikonloppu meni kevätkeleistä nauttien. Lauantaina kiersimme reilun kolmen tunnin lenkin pyörien mm. kaivarissa. Jäät olivat lähteneet lähes kauttaaltaan ja tuntui, että puoli Helsinkiä oli kävelyllä pitkin Kaivarin rantoja. Karuselli oli täynnä ja viereisellä jätskikiskalla riitti jonoa.


Sunnuntaina suuntasimme puolilta päivin Rajasaareen, joka tunnetaan myös Koirasaarena. Rajasaari on Sibeliuksenpuiston vieressä oleva saari, johon saa viedä vapaasti koiria. Taru kertoo, että siellä on sunnuntaisin hirmuiset bileet.

Ja millaiset? Koko saari oli täynnä koiria ja omistajia! Vilskettä riitti joka kulmassa.

Näimme mm. valtavan kokoisen nöffin. Nella on tuo jaloissa vipeltävä musta läntti.
Myös muuta ihmeteltävää riitti, kuten tämä innokas herrasmies.

Lopulta pääsimme kotiin reilun neljän tunnin kierroksen jälkeen ja uni maittoi. Tosin sitä ennen piti käydä suihkussa, tässä näyte jäljellejääneistä sedimenteistä:

Illalla tehtiin vielä yksi puolentoista tunnin iltalenkki ja nyt uni maittaa.

En tajunnut vuorosanoista ~mitään, mutta se ei estänyt nauttimasta loistavasta musikaalista. Suosittelen!

Galtsun yhteisöihin on juuri julkaistu kävijä- ja kommenttilaskurit, jotka kertovat jatkuvasti totuudenmukaisen tiedon kuinka monta kertaa yhteisössä on käyty ja kuinka monta kommenttia yhteisöön on kirjoitettu vuoden 2008 heinäkuusta lähtien.

Pystyimme alustamaan käyntilaskurit alkamaan vuoden 2008 heinäkuusta alkaen käyttämällä hyväksi yhteisöistä keräämiämme tilastotietoja. Tämä blogaus valoittaa Galtsun yhteisöissä olevan kävijä- ja kommenttilaskurin taustalla olevasta tekniikasta ja siitä, miten nämä ovat toteutettu.

Galtsuun tulee jatkuvasti valtava määrä sivulatauksia, jotka jakautuvat yli miljoonaan yhteisöön. Miljoonan laskurin ylläpitäminen ja kasvattaminen jokaisella sivunlatauksella esimerkiksi perinteisessä tietokannassa olisi mahdollista, mutta aiheuttaisi täysin tarpeetonta kuormitusta, joka hidastaisi Galtsun muuta toimintaa.

Toisena vaihtoehtona mietittiin laskureiden tallettamista memcached-klusteriin. Memcached on erittäin nopea muistinvarainen tietovarasto, johon voi tallettaa tietoa yksittäisten avaimien taakse. Avaimena voisi toimia esimerkiksi yhteisön uniikki tunniste (id) ja arvona käyntien määrä. Tämä sopisi hyvin, sillä memcachedissa on suora komento, jolla voisi kasvattaa tälläisen laskurin arvoa jokaisella sivulatauksella. Haittapuolena memcached ei pysty tallettamaan muistissa olevia laskureita levylle, joten esimerkiksi palvelimen uudelleenkäynnistyksen yhteydessä kaikki sivulataukset nollautuisivat.

Pelastavana ratkaisuna päädyttiin asentamaan Redis-palvelin, joka on ominaisuuksiltaan lyhyesti tiivistettynä "memcached joka osaa tallettaa tiedot välillä levylle." Redis on lisäksi käytännössä yhtä nopea kuin memcached ja siitä löytyy samanlainen laskurinkasvatustoiminto kuin memcachedissa.

Jokaisella sivunlatauksella Gallerian takana toimiva php-koodi käy
kasvattamassa Redis:ssä olevaa laskuria nimeltä
"community:$community_id:impressioncount", jossa $community_id on yhteisön uniikki tunniste. Vastauksena saadaan laskurin uusi arvo, eli yhteisön käyntimäärä, joka voidaan näyttää yhteisön tiedoissa. Koko operaatiossa kuluu aikaa alle tuhannesosasekuntti (keskimäärin 0.25 ms)!

Tulin kotiin ja alkovissa odotti tälläinen sekasotku:

Piti ihan siirtää Nella portin suuremmalle puolelle ja ruveta tutkimaan mitä poissaollessani on oikein leikitty. Koko lattia oli täynnä untuvaa, jonkinlaista superlonia ja lisäksi hyvin mielenkiintoisen oloinen läpinäkyvä muoviputki. Konttasin pitkin sängyn pohjaa tovin löytämättä mitään, ja katsoin parhaaksi lähteä ulos ennen kuin koiruus pissaa lattialle. Myöhästyin.

Palattuani lenkiltä rupesin tutkimaan tarkemmin kun untuvaa oli päätynyt myös olohuoneen puolelle, vaikka portti on edelleen kiinni. Syylliseksi paljastui sitten lopulta lähikaupasta ostettu ~viiden euron possu. Pitänee ostaa uusi, sillä yhden ikean runkopatjan hinnalla saa tuhota aika monta kärsäeläintä

Länsisataman lopetettua toimintansa Helsingin rautatieaseman kupeeltä ruoholahteen menevää rautatietä ei enää tarvittu, joten se purettiin pois viime syksynä. Lähdettiin Nellan kanssa tsekkaamaan miltä paikka nyt näyttää. Rautatien osuus näkyy oheisessa reittikartassa vihreällä ja sillä on pituutta noin kilometri.


Suuntasimme aluksi ruoholahteen, missä autoteiden liittymäremontit aiheuttivat hieman ihmetystä ja meillä meni pieni tovi löytää sisäänpääsy reitille.







Emme olleet ainoat kävelijät. Reitti on selkeästi tunnettu muidenkin koiranulkoiluttajien keskuudessa. Annoimme tälle kaksikolle hyvän etumatkan ja he poistuivatkin jossain puolivälin paikkeilla pois, sillä emme nähneet heitä enää loppumatkalla.



Matkan varrelta löytyi kaikenlaista roskaa. Valtaosa yllätyksistä paljastunee vasta myöhemmin keväällä lumien sulaessa. Toisaalta ei olla ajattelematta miten kauniilta paikan pitää näyttää keskikesällä kun kallioseiniä peittää vihreät köynökset ja koivujen lehdet pilkkovat auringonvaloa säteiksi kohti vanhaa ratapohjaa.


Seuraa alikulkutunneli palautti kauniit unelmat takaisin maanpinnalle. En jäänyt ottamaan selvää oliko kukaan kotona, mutta paikassa on selkeästi ollut usein kodittomia. Matkan varrelta löytyi myös mm. mäkin käärepapereita, kebabin jäänteita ja tupakantumppeja.

Tässä vaiheessa matka muuttui huomattavasti hankalammaksi. Selkeästi valtaosa kävelyttäjistä oli poistunut aiemmin ja vain harvat olivat kävelleet tätä osuutta. Keskimäärin joka kolmannen askeleen kohdalla hauras pintalumi petti ja jalka upposi syvälle hankeen. Nella jaksoi ihmetellä miksi etenemiseni muistutti lähinnä raajarikkoa elefanttia.

Loppumastkasta kävely helpottui ja saimme kävellä mukavasti pohjoisen ja eteläisen rautatiekadun välistä satunnaisten yläpuolella olleiden ohikulkijoiden katsellessa.

Matkaa kierroksessa meni hieman vajaa tunti ja matkaa kertyi Nokia Sports Trackerin mukaan 4.5 km.

Mielestäni annoin tuolle vain niitä tavallisia koiranruokanappeja. Ehkä pitäisi laittaa Valiumia seuraavalla kerralla? ;)

Kostean Pacifiquen ja hyvin nukutun yön jälkeen lähdettiin Nellan kanssa kivalle aamupäivälenkille.

Reitti alkoi koffin puiston läpi Eiraan, jossa käytiin kastelemassa kalliita taloja.


Rantaan päästyämme suuntasimme jäälle jossa Nella sai pyöriä vapaasti ympärillä. Meni hienosti!

Kävelimme jäätä pitkin Uunisaareen fiilistelemään ja siitä sitten rantaa pitkin kaivariin, jossa oli joku ulkoilupäivä.

Kaivarin läpi ylös kohti tähtitorninmäkeä ja alas pääesikunnan kulmille, jossa oli hauskoja väritettyjä lumiukkoja.

Lopuksi kaupan kautta kotiin, Nella odotti yksin kaupan edessä ensimmäistä kertaa koskaan, eikä edes pistänyt showta pystyyn!

Lopulta kahden tunnin ja noin kymmenen kilometrin jälkeen päästiin kotiin jossa Nella sitten teki heti pissat matolle <3

Päivät ovat vielä täynnä ihmettelemistä, molemmat meistä oppivat jatkuvasti toisiltaan. Esimerkiksi minä opin, että kun Nelli rupeaa pyörimään ympyrää lehtikasan päällä, aikaa on noin yksi sekuntti lähteä pissattamaan ulos. Hankalaa jos on vaikka nukkumassa tai juuri syömässä.

Uusi elämänvaihe toi lisäksi eteen asian, jota en osannut yhtään ennakoida: stressin. Uusi asunto, vanhan kommuunin kaveripiirin vaihtuminen yksinelämiseen ja koiran tulo kaikkineen vahtimisineen, opettamisineen jne.

Mitä jos en ehdi opettaa Nellaa odottamaan kiltisti kotona sillä välin kun käyn töissä? Mitä jos Nella syö vuokrakämpän tapetit, joista vuokraemäntä erikseen vielä toivoi pidettävän hyvää huolta? Mitä jos en saakkaan koulutettua kaikkia niitä asioita mitä Tuire Kaimion pentukasvatuskirjan sivuilla luetellaan?

Kaikki em. asiat saivat minut menettämään ruokahaluni :( Itseltäni meni pari päivää tajuta tämä, joten suuntaan nyt vanhempien kanssa mökille täysihoitoon, eiköhän ruokahalukin parane saimaan talvimaisemissa. =)

Nälkäisenä koomaamisen lisäksi ollaan toki päästy käymään myös ulkona, mm. Koffin puistossa ja moikkaamassa vanhoja kommuunikavereita Roballa. Paljon enemmänkin olisi ehtinyt tehdä jos en olisi menettänyt voimiani ruokahaluttomuudellani. Nyt kuitenkin pakkaamaan mökkiä varten.