Teen kuolemaa. Kirjaimellisesti lauseen jokaisessa merkityksessä. Elin jo ihan siinä uskossa, että pahin allergia-aika meni ohi. Toisin kävi. Lopullinen tuomio tuli, kun olin ollut lasten kanssa tunnin eilen pihalla, en nähny enää eteenkään, saatikka saanu henkeä. Vedin varmaan kymmenen hönkäystä piipusta ja rukoilin pelastusta. Kyllä ne oireet siitä sitte helpotti, mutta kun ne pirulaiset ei lähde pois. Oon ollu 15 minuuttia jalkeilla ja silmät kutisee taas enemmän kun laki sallii. Sorrun siis Duactiin, eli Nooraa saa taas herätellä koko ajan, koska se nukkuu. Nam nam, vahvaa antihistamiinia <3
Päivän miete:
Tää on mahdollisimman homomainen.