IRC-Galleria

äääh... ja kissaltani puuttuu jokin perusvaisto, eikö niiden pitäisi pyydystää kaikkia itseään pienempiä eläinkunnan lajeja? Mihin tämä maailma on menossa, kun neiti urhea pelkää sorsiakin.
-_-'

Yöllä:
-Rapirapirapi
"LILLI!"
*hiljaisuus*
Kännän kylkeä.
-Rapirapirapi
-"LILLI EI!"
*hiljaisuus*
Nukahdan uudelleen.
-Rapirapirapi
"TUHMA TYTTÖ!"
Nousen pelastamaan kuivakukkani karvaiselta wannabe floristilta.

Juttelin tässä yks päivä nettikameran välityksellä -> kaverin kanssa. Lillin mielestä silloin oli hyvä aika riisua paita pois emännältä.


"Kissa on tunteiltaan ehdottoman rehellinen: ihmiset saattavat syystä tai toisesta kätkeä tunteitaaan, mutta kissa ei" -Ernest Hemingway-

En antanut aamupalaa ajoissa - lasimaljakkoni löytyi tuhantena kappaleena lattialta kissan tuojottaessa tassu ojossa pöydällä.


"Kissat eivät yhtään kunnioita työtäni. Istahtavat sivulle, jota olen kirjoittamassa" -Beatrix Beck-

... tai näppiksen päälle ollessani koneella tai lehden päälle, jota olen lukemassa tai naamalleni kun koitan nukkua.

Ja morkkis jatkuu... tarvittaiskohan Rovaniemellä yhtä kampaajaa?

En kyllä enää ikinä juo (ainakaan tyhjään mahaan)... hiukan hävettää näin jälkeenpäin kun muistikuvat pikkuhiljaa palaa lauantailta ja kaverit täydentää loput aukot...osaankäyttäytyä.com -_-'

Musta tulee kesäkuussa kummitäti <3

I watched a little snowflake
Come sailing from the sky,
It played a joke on me when
It fell right in my eye!
Another little snowflake
Came dancing toward the south,
It looked at me a minute...
Then landed in my mouth!
They seemed like little fairies
Upon a holiday,
Just out for fun and frolic
and asking me to play!

-Isla Paschal Richardson-

Cats Sleep Anywhere

Cats sleep anywhere, any table, any chair.
Top of piano, window-ledge, in the middle,
on the edge. Open drawer, empty shoe,
anybody's lap will do. Fitted in a cardboard
box, in the cupboard with your frocks.
Anywhere! They don't care! Cats sleep anywhere.

Eleanor Farjeon (1881 - 1965)

Nukahdan mihin vain, milloin vain ja minuutin viiveellä =]

Kahdentenatoista kesänä
vajoan alas lattialle
viileälle ihanalle
kaksi iskua vatsassa
kolmas vielä kasvoissa.
Kipua tunne en
keskellä tiedottomuuden.

-

Viidentenätoista kesänä
hevosilla ratsastan, lapsia paimennan
ohjaajana ratsastus leirin
vai oliko se aikuisen miehen leikin?

Nimeäni kutsutaan
pakoon haluan pyrhältää
pois kauas noiden huulten,
puiden keskeltä huutoni kuulet.

-

Seitsemäntenätoista kesänä
kultani jää kiinni vilpistä.
Oliko kaikki sen arvoista?
kiitos sydämeni pienistä paloista.

-

Kahdeksantenatoista kesänä
olen ollut suopea.
"Anteeksi kulta" kuulen
minä anteeksi annan luulen.
Sama toistuu aina vaan
tekosyitä perä perään saan.

-

Yhdeksäntenätoista talvena
saa rakkauteni hukkua,
avantoon järven hyisen
tytön naiivit silmät suljen.

-

Kahdentenakymmenentenä keväänä
tunnen olevani vanha, vaikka olenkin villivarsa
kuka minua lohduttaa, kun usko ihmisiin tekee kuolemaa?
Mitä rakkaus olikaan, olenkohan tiennyt sitä laisinkaan?

-

kahdennentoista kesän jälkeen
olen saanut niin vähän,
loppuisiko kärsimys viimein tähän?

---

Tuli nyt vähän synkeähkö, eikä kovinkaan rimmaava runo, mutta kyllä helpotti :D

Silmät kiinni, tyhjä mieli
yksin humisee
ajatukset orvot eksyneenä
harhailee.
Missä linna menneisyyden,
metsä lapsuuden.
Koitan huutaa kadonneille,
heitä kuule en.

Kerran oli niityt joilla
keijut karkeloi.
Illan tullen uupuneena
mukaan mennä voi.
Siellä lauloi satakieli
vajupillit soi.
Tiesin tarkan reitin kuinka
sinne päästä voi.

Taa jäivät mansikkamaat
ja ruostuneet haat,
kun ratsuni lensi ylitse
soiden,
vettyneen maan,vei kaviot
ilmaan laukatessaan
Voi kuinka kultaisen laakson
löytäisin taas
kai vielä on paikka minulle,
keskellä vehreyden
Niin vapaa on lapsi laitumellaan

Suossa ratsu makaa
yli lennä enää ei
HArmaat päivät huolineen
kai siivet siltä vei.
Käännyn märin jaloin
joudun kotiin palaamaan.
Kaukana niin kaukana
tuo lapsuuteni maa

Kuinka juosta uskaltaisi
yli vettyneen, suon
Kun ratsunikin sinne vajoo
hiljalleen.
Enää jaksa uskoa en, että unelmat
jalat väsyneet yli soiden kantavat

Taa jäivät mansikkamaat
ja ruostuneet haat
kun ratsuni lensi ylitse
soiden vettyneen maan
vei kaviot ilmaan laukatessaan
Voi kuinka kultaisen laakson
löytäisin taas
kai vielä on paikka minulle
keskellä vehreyden
Niin vapaa on lapsi laitumellaan

Laukkaa laukkaa laukkaa ratsuni
Näytä linna, vie mut ylitse
pimeän kuilun,
takaisin lapsuudenmetsään
juokse

Laukkaa laukkaa laukkaa ratsuni
lennä, hyppää rotkon ylitse,
löydä jälleen tuttu polkusi tuo

Taa jäivät mansikkamaat
ja ruostuneet haat
kun ratsuni lensi ylitse
soiden vettyneen maan
vei kaviot ilmaan laukatessaan
Voi kuinka kultaisen laakson
löytäisin taas
kai vielä on paikka minulle
keskellä vehreyden
Niin vapaa on lapsi laitumellaan

~Indica~

Mökille jätetty

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään. Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa. Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa
maa.

Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa. Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan. Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi. Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja. Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna. Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on. Vain yksi ovi armahti hyljätyn,
pääsi lämpöön ja valohon.

Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois. Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois. Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin. Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.

-Liisa Aaltonen-