IRC-Galleria

Edorf - Lähettämättömät

On yö ja loputtoman monta tähtilaivaa
Kulkee hiljaa yläpuolellani läpi taivaan
Aikaa on kulunu mutta mieltäni painaa
Ku unohdettii minkä etee yhes nähtii vaivaa
Se on varmaan tää pimeä mikä pistää miettimää
Joskus puoliunessa sun hahmon vieres vielki nään
Koitan halata mut sit katoat ilmaan
Tuuli kuiskailee korviini sun sanoja hiljaa
Makaan tässä missä me niin usein maattiin
Missä suurii suunnitelmiaki usein laattii
Haaveilin hölmöjä ja sie haaveilit mun kanssa
Valon säteet ikkunasta laineili tukassas
Kaivan laatikosta kirjees esiin
Se tuo hymyn suupieleen ja silmist pilkkeen esiin
Alan raapustaa paperiin muistojani tosi herkkiä
Kirjeeseen johon en koskaan laita postimerkkiä

kertosäe:
Päästän kynäni taas lentoon
Ja se saa mun unelmani paperille kertoo
Kuvittelen että luet sanat hymyillen
Ja mietit mua hetken
Päästän kynäni taas lentoon
Ja se saa mun unelmani paperille kertoo
Kuvittelen että luet sanat hymyillen

Tunnit kuluu kynä puhuu kynä kuluu
Ilta tummuu ja oon pukeutunu pyhäpukuu
Makaan alastamona vaarattomana
Hiljaisuus on tarttunu minuu kylmän sanattomana
Naura mun kuullen ja laula mut uneen
Ennenku yksinäisyyden talvi hautaa mut lumeen
Vaik tajuan muuttuneen jo menneen
Haluun kaiken olevan niin kuten oli ennen
Piirrän kömpelön sydämen kirjeeni kuoreen
Tietäen ettei se koskaan poistu tästä huoneest
Kaikenlaista hassuu mietin unissani
Ja nään kaikelaista kummaa mielikuvissani
Silloin kun leuan haivenet on muuttunut parraks
Ja tukka harvaks ja purukalusto tekohampaiksi
Kun lapsieni lapset sanoo mua papaksi
Sie oot siinä vieressä kasvanu mun kaa vanhaksi

kertosäe