hmm... maailma on kumma paikka toinen kun on opettanu yhtä ja toinen tulee neuvomaan toista, vastuu omista tekosista pitäisi ottaa... mutta toisesta suunnasta kuulee että vastuu loppuu kun on omat sanansa sanonnu, oon yrittäny sanoa ja sanoinkin joten vastuu ei pitäisi olla minulla enään, mutta silti omantunnon tuskat rastaa ja repii hajalle. Liikaa asioita muistuttamassa ja tuomassa tuskaa tähän kylmään ja saastaiseen maailmaan, miksi elää jos ei enään löydä iloa surusta ja murheesta, koska on väärin luovuttaa! (kuka on niin sanonu?). No päivä päivälta kyllä varmaan dementtia korjaa sen tuskan minkä on itteleen saattanut
I.M Of An Lost And Dead World