Tapahtui muinaisaikoina, että Jumala päätti viisaudessaan hävittää koko ihmiskunnan vedenpaisumuksella. Hän ilmoitti asiasta Nooalle, joka teki Jumalan ohjeiden mukaan arkin, johon hän sai ottaa vain perheensä sekä kaksi kappaletta eläimiä joka lajista ja ruokaa. Vedenpaisumus tuli, ja kaikki maan asukkaat hukkuivat viikkoja kestäneisiin sateisiin. Vain Nooa perheineen sekä arkissa olleet eläimet selvisivät. Maata ei näkynyt ympärillä ja ajan mittaan vedessä ajelehtivassa arkissa nousi esiin ongelma, johon ei ollut osattu varautua.
Arkin lukuisat eläimet luonnollisesti tuottivat niin paljon lantaa, että koko arkki uhkasi upota. Lopulta Nooa päätti, että se kaikki on lapioitava mereen. Niinpä hän ja hänen perheensä lapioivat sontaa yli laidan monta peräkkäistä päivää, kunnes arkki oli vihdoin siisti ja vedenpaisumus loppu. Myöhempinä aikoina Nooan ja hänen perheensä suuri lapiointiurakka unohtui eikä tuhansien vuosien päästä kukaan enää muistanut tuota suunnatonta paskakuormaa, joka oli kipattu arkista. Sitten eräänä päivänä Kolumbus löysi sen.