Syksy ja kynttilä saa mussa tällästä aikaseks..
Huutoni, jota kukaan ei kuule
kaikuu ruusujen seassa
Viisari kellon vierähtää
jo tuntiin kolmanteen
Ääni vasten kasvojani räjähtää
jättäen aukon sisimpään
Niin hiljaa, ettet kuule
Katseeni, jota kukaan ei näe
kiilautuu mustaan mereen
Numero kalenterin vierähtää
jo kuukauteen syksyiseen
Tää kontrasti mut musertaa
jättäen loven sydämmeen
Niin varovasti, ettet huomaa
Maailmani, jota kukaan ei ymmärrä
Yöhön kuolee uudestaan
Kynttilät sammuu, elokuva loppuu
Vain lapsi yksinään
taas punaiseen uneen taantuu
Niin hellästi, ettet tunne
<3