IRC-Galleria

Tiedän tämän tien. Itseasiassa tunnen tämän tien ehkä paremmin, kuin kukaan muu. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. Muistan ulkoa jokaisen kuopan ja pompun. Tiedän pimeässäkin mitä kohtaa on yritetty paikkailla tai uudistaa. Tiedän myös jokaisen liikennemerkin, postilaatikon sekä muutaman ojan, jossa olen joutunut ryöpimään. Tunnistaisin ulkoapäin jokaisen talon, joka tällä tiellä on. Olen myös tietoinen jokaisesta ansasta, jonka joku pentu on yrittänyt tehdä. Tiedän tarkalleen missä kohdassa joku koira tulee räyhäämään. Osaan myös arvata melko oikein, missä kohdassa 74-vuotias mummo tulee punaisella rollaattorilla vastaan. Punaiset rollaattorithan ovat kivoja, mutta siitä ei saanut kertoa Keijolle tai Ristolle. Olen kulkenut tämän tien monta kertaa.. lukemattomia kertoja. Ai, että olenko ollut täällä kauan?? En ole ollut kauaa, mutta tarpeeksi kauan unohtamaan kaiken elämän tämän kahden kilometrin ulkopuolelta. Tällä kertaa en vaan tiedä mihin menisin. Tekisi mieli kysyä tuulipuku pariskunnalta suuntaa, mutta eihän ne osaa neuvoa minua. Ei ne tiedä mihin olen menossa, koska en tiedä sitä itsekkään. En vain löydä omalle tutulle postilaatikolleni. En sitten millään. Tällä kertaa kaaduin maahan tuulen voimasta. Huomaan olevani kuopassa. Molemmissa suunnissa näkyy pelkkää ylämäkeä, joten en voi mennä kuin ylöspäin. Enää tarvitsisi päättää suunta. Olen itseasiassa ollut tässä tilanteessa aikaisemminkin. En vaan muista mihin suuntaan lähdin, koska siitä on aikaa. Jokatapauksessa tästä ei pääse, kuin ylöspäin ja toivonkin löytäväni oman paikan tuon ylämäen takaa. Ja jos en löydä kotiani, niin toivon, että edes sinä olisit siellä, koska tie on pimeä tähän aikaan yöstä, enkä olekkaan enää niin varma tunneko sitä ihan niin hyvin.