Hyvin usein näemme televisiosta tai kuulemme radiosta vanhemman ikäluokan edustajan, joka paasaa siitä, kuinka ennen vanhaan asiat olivat paljon paremmin. Tiedäthän -- silloin kun hän oli lapsi, kaikki olivat rehellisiä, tekivät kunnolla töitä ja välittivät toisistaan. Ei ole mitään väliä, kasvoiko tämä vanhus holokaustin aikana, tai sillä että hänen isoisänsä sanoi täsmälleen samoin vanhuksen vielä ollessa nuori. Tämä herra tietää muistavansa ajan, jolloin kaikki oli loistavasti.
“Juniori... silloin kun minä olin nuori, ihmiset olivat kohtuullisia toisilleen!”
Tätä kutsutaan positiivisuusvaikutukseksi (jälleen kerran, parempaa suomennosta voi ehdottaa). Hyvät muistot tuppaavat jäämään mieleesi voimakkaampien yksityiskohtien kanssa, kun taas negatiiviset muistot haalistuvat.
Meillä kaikilla luultavasti on ailahtelevan luonteen omaava ystävä, joka on eri mieltä edellisen väitteen kanssa. Tai ehkäpä me itse olemme tämä tämä ihminen. Paljastuukin, että tämä prosessi ei toimi masennuksesta kärsivillä ihmisillä. He eivät muista voimakkaita muistoja juuri mistään, vaan tämä korvautuu epämääräisellä muistikuvalla, jonka mukaan kaikki on jatkuvasti vain ponnetonta, koska heidän elämänsä ”on perseestä”.
Mielialasi vaikuttaa muistiisi joka tapauksessa riippumatta siitä, kärsitkö depressiosta. Jos olemme allapäin, muistamme kaikkien aikaisempien kokemuksiemme olevan kehnoja, tai sitten muistamme todennäköisemmin kaikki negatiiviset asiat. Kun olemme surullisia, emme muista kuinka hauskaa meillä olikaan omissa syntymäpäiväjuhlissamme – muistamme pikemminkin sen, että nimemme oli kirjoitettu väärin kakkuun.
“Tämä on pahinta, mitä voi kenellekään sattua!”
Ollessamme allapäin luulemme olevamme masentuneita meitä seuraavien pettymyksien ja surkeiden sattumusten sarjan vuoksi. Todellisuudessa asia on useimmiten päinvastoin. Muistamme vastoinkäymiset, koska masentunut muistijärjestelmämme laittavat ne aitiopaikalle. Tämä kuulostaa ilmiselvältä nyt, mutta odota vain sitä hetkeä, jolloin elämä kenkäisee munille. Silloin edes parhaat ystäväsi eivät saa sinua vakuuttumaan siitä, että ”sä vaan ajattelet asiat nyt niin negatiivisesti”.
Outoa on myös se, että tutkimukset ovat osoittaneet meidän tallentavan asioita mielialamme mukaan. Eli jos olemme vaikkapa onnellisia, niin muistamme suuremmalla todennäköisyydellä juuri niitä asioita, jotka ovat tallentuneet aivoihimme kun olemme olleet onnellisia. Jos siis joku antoi sinulle numeronsa ollessasi masentunut, etkä muista numeroa nyt, niin yritäpä masentaa itsesi uudestaan. Tällä tavoin muistat numeron paremmin (tästä on ihan oikeasti tehty tutkimuksia).
“Suosittelemme huonolaatuista viskiä ja The Curen kuuntelemista!”
Jotta olisimme kykeneväisiä muistamaan jotain, meidän tulee olla oikealla fiiliksellä. Meidän tulee myös olla oikealla fiiliksellä, jotta muisto tallentuisi faktuaalisesti. Ja vielä sokerina pohjalla tallentuvan muiston tulisi olla tarkka, eikä mikään edellämainittu tekaistu tai ”tukahdutettu” tarina. Antaisin teille vielä pomminvarman tekniikan, jolla kykenesitte muistamaan asiat oikein, mutta miksi vaivautuisin? Ette te kuitenkaan sitä tulisi muistamaan.