Sattui kerran semmoinen päivä, että salaperäinen peräkaislikko ei kahahtanutkaan. Se oli jostain suuttunut. Itsekseen mutisi että "Sahaa suoleni irti, sinä hampaaton karvajalka! Haastan sinut kevätkeräykseen! Osta ruisleipä!" Lintujen huomion herätti tämä ja ilmoittivat siitä Seiskaa.
Lehti myi sillä kertaa jopa ilman Mattia, joka oli painunut maan alle saunomaan ilman piimää ja tenua. Ilon aihetta oli, sillä Janatuisesta tuntui kuin hän olisi saanut orgasmin. Kaislikon ruvettua jälleen kahisemaan hän vaipui syvän masennuksen valtaan ja kuoli lopulta 28-vuotiaana ihmisrauniona keskellä omia jätöksiään. Ja vielä kypärä päässä kaiken varalta.
Vasaralta ei kuitenkaan olisi voinut vaatia sen kummempaa akrobatiaa, tämäkin tornista päähän pudonnut yksilö oli harjoitellut vuosikymmenet. Ja kyllä se kannatti, uutisia riitti kahdeksi päiväksi. Kylmä kyllä tuli talven saavuttua ja jouduimme polttamaan talomme lämpimiksemme. Mikähän järki oli ostaa bensaa eikä pilkkoa klapeja. Vittu niin.